sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

17. Israelin lapset (2-111)

Olemme saavuttamassa puolivälin matkassamme läpi Koraanin. Suuria on 114, mutta koska ne on järjestetty (osapuilleen) pituusjärjestykseen pisimmästä (suura 2) lyhimpään, ovat suurat 19 ja 20 kirjan puolivälissä.

Jos lukija on seurannut tätä blogia, hän on huomannut etten tarjoa omia käsityksiäni eri tekstikohtien merkityksestä, vaan esitän miten valtavirran ortodoksisen uskontulkinnan muslimikommentaattorit ovat niitä selittäneet ja ymmärtäneet. Tällä tavoin se lisää ymmärrystä jihadistien ajatusmaailmasta, noiden, jotka ovat vannoneet tuhoavansa Lännen. Länsimaiset poliitikot eivät juuri ole lukeneet Koraania ja vielä vähemmän ymmärtäneet sitä, mikä on epäviisasta tilanteessa, jossa jihadistit säännöllisesti tukeutuvat siihen selittäessään tekojensa vaikuttimia ja värvätessään uusia jäseniä muslimiyhteisöistä.

Joka tapauksessa tässä tulee suura 17, jakeet 2-111:

Muhammed oli erityisen ylpeä suurasta 17, joka tunnetaan nimillä "Yöllinen matka" tai "Israelin lapset". Hän sanoi suurista 17, 18 ja 19: "Ne ovat aikaisimpia ja kauneimpia suuria ja ne ovat minun aarteeni." Hänen lempivaimonsa Aisha mukaan hän "tapasi lausua Bani Isra'ilia [suura 17] ja Az-Zumaria [suura 39] joka ilta."

Salaperäiseen yölliseen matkaan viittavan ensimmäisen jakeen jälkeen suura jatkuu juutalaisten varoittamisella (jakeet 2-8). Allah on varoittanut heitä jo aiemmin sanoen "te teette maan päällä pahaa toistamiseen ja tulette peräti pöyhkeiksi" (jae 4). Ibn Kathir selittää: "Allah kertoo meille, että hän on Israelin lasten kirjoituksissa jo antanut lausunnon - kirjoitukset tarkoittavat Kirjaa, jonka hän ilmoitti heille - että he eivät tekisi toistamiseen pahaa maan päällä ja tulisi tyranneiksi ja äärimmäisen ylimielisiksi tarkoittaen etteivät he tulisi ihmisten häpeämättömiksi sortajiksi." "Pahan tekeminen maan päällä", fasaad fi al-ardh, on rikos josta rangaistaan jakeen 5:33 mukaan ristiinnaulitsemisella tai amputoimalla käsi ja jalka vastakkaisilta puolilta.

Keitä olivat urhoolliset palvelijat, jotka "samosivat voitollisesti halki asutustenne"? Ibn Kathir ei luota juutalaisiin lähteisiin, eikä nähtävästi myöskään juutalaisten kirjoituksiin: "jotkut niistä ovat tekaistuja heidän harhaopeistaan, ja toiset voivat olla tosia, mutta me emme tarvitse niitä, ylistys Allahille. Mitä Allah on kirjoittanut Kirjassaan (Koraani), on riittävää emmekä me tarvitse kirjoja, jotka ovat tulleet ennen sitä. Ei Allah eikä Hänen Lähettiläänsä vaatineet meitä viittaamaan niihin." Juutalaisten tottelemattomuudesta Allahia kohtaan oli "nöyryytys ja alistaminen sopiva rangaistus".

Jakeet 9-21 toistavat uhkauksen tuomiosta. Kukaan ei joudu kantamaan toisen kuormaa (jae 15) - vaikka 29:13 sanoo, että uskottomat "saavat varmasti kantaa oman kuormansa ja sen lisäksi vielä muita kuormia". Allah lähettää aina lähettiläitään tottelemattomille kansoille ennen kuin hän tuhoaa ne (jae 16), ja varoittaa muslimeja, että se joka havittelee tämän maailman katoavaisia asioita kyllä saa ne, mutta joutuu lopulta helvettiin (jae 18).

Jakeet 22-39 muotoilevat moraalikoodin, joka kuuluu "niihin viisaisiin sanoihin, joita Herrasi on sinulle ilmoittanut" (jae 39). Muslimien tulee:

1. palvella yksin Allahia (jae 22)
2. olla hyviä vanhemmilleen (jae 23)
3. olla oikeudenmukainen sukulaisille, tarvitseville ja vaeltajille, ja välttää tuhlailua (jae 26)
4. olla tappamatta lapsiaan köyhyyden pelossa (jae 31)
5. olla harjoittamatta haureutta (jae 32)
6. olla tappamatta ilman syytä "paitsi oikeuden nimessä" ja verikostoksi (jae 33, kts. myös 2:178)
7. olla varastamatta orpojen omaisuutta (jae 34)
8. "mitata täydellä mitalla, kun mittaatte, ja punnita oikeilla punnuksilla" (jae 35)
9. olla noudattamatta sellaista "mistä teillä ei ole tietoa" (jae 36)
10. olla kulkematta "maan päällä kerskaillen" (jae 37)

Jakeet 40-71 tuomitsevat jälleen kerran uskottamat heidän uppiniskaisuudestaan. Uskottomat puhuvat "törkeitä sanoja" väittäessään, että Allahilla on tyttäriä, vaikka heillä itsellään on poikia (jae 40). Koraani paljastaa totuuden, mutta se vain lisää heidän vastustustaan (jae 41). Koko luomakuntaa julistaa Allahin kunniaa (jae 44). Allah estää epäuskoisia ymmärtämästä Koraania (jae 46) ja he syyttävät Muhammedia noituudesta (jae 47). He kieltävät, että Allah voi herättää kuolleista (jakeet 49-52, kts. 98-99), vaikka heidän epäjumalillaan ei ole mitään voimia (jakeet 56, 67). Kaikki kansat tuhotaan lopulta tai ainakin heitä rangaistaan (jae 58), mutta Allah ei lähetä ihmettä Muhammedin sanoman todistukseksi, sillä muinaiset kansat jo hylkäsivät ne (jae 59). Jakeissa 61-65 kerrotaan uudelleen Saatanasta, joka kieltäytyi kumartamasta Aadamia - katso keskustelu jakeesta 7:11-25. Uskottomia kehotetaan varomaan, ettei Allah lähetä heille luonnonkatastrofia (jakeet 68-69).

Uskottomat yrittävät jopa houkutella Muhammedin pois totuudesta (jakeet 72-77). Näiden houkutusten luonteesta on erilaisia näkemyksiä. Ruhul Ma'ani sanoo, että pakanalliset quraishit pyysivät Muhammedia korvaamaan Allahin rangaistusta julistavat jakeet armollisilla jakeilla, ja päinvastoin - mikä olisi kasvattanut armollisten jakeiden määrän suuremmaksi. Mutta Allah varjeli Muhammedia heidän juoniltaan.

Jakeet 78-100 kertaa monia samoja teemoja palaten usein Koraanin ihmeisiin. Koraani on "on parannukseksi ja armoksi uskovaisille" ja "vain edistää väärämielisten häviötä" (jae 82). Kaikki "ihmiset ja dzinnit yhdessä" eivät pystyisi luomaan mitään sen kaltaista (jae 88). Silti ihmiset ovat epäuskoisia (jae 89) ja vaativat ihmettä, mitä ei heille anneta (jakeet 90-96). Se, jonka Allah johtaa harhaan, ei löydä toista opastajaa (jae 97).

Jakeet 101-111 alkavat kertomuksella Mooseksesta ja Faraosta sanoen, että Moosekselle annettiin "yhdeksän selvää merkkiä", mutta Farao on jääräpäinen ja evää Mooseksen vaatimukset sanoilla, jotka muistuttavat quraishien Muhammedin torjuntaa jakeessa 47 (jae 101). Allah antaa Israelin lapsille maata (jae 104) - se on Jordania ja Palestiina Tanwar al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbasin mukaan. Monet merkittävät "maltilliset" muslimit on saaneet tästä paljon irti kertoen juutalaisille tahoille, että Koraani takaa Israelin juutalaisille, mutta he jättävät kertomatta, että Koraani myös sanoo juutalaisten olevan kirottuja, koska he ovat torjuneet Muhammedin (2:89) ja että muslimit ovat Abrahamin todellisia lapsia (3:67-68) ja siten tämän lupauksen oikeita perillisiä.

Suura päättyy vielä uusilla ylistyksillä Koraanille, joka on ilmoittanut totuuden ja jonka uskovaiset ottavat nöyrinä vastaan (jakeet 105-109). Sen jälkeen Allah antaa Muhammedille ohjeistuksen sanoa "Rukoilkaa Häntä Jumalana tai rukoilkaa Häntä armahtajana; millä nimellä Häntä rukoillettekin, niin totta on, että kaikki hyvät nimet kuuluvat Hänelle". Näköjään mekkalaiset ajattelivat Al-Rahmanin, keskimmäisen termin islamilaisessa lausahduksessa Bismillah Al-Rahman Al-Ramin, "Allahin, Armeliaan Armahtajan, nimeen", olevan Allahista erillisen jumaluuden ja Muhammedin tulee kertoa heille, että ne ovat vain eri sanoja samalle oliolle. Ibn Kathirin mukaan "eräs kuvainpalvoja kuuli Profeetan kumartuessaan sanovan:'Oi Armeliain, oi Armahtavin'. Kuvainpaljova sanoi, että hän väittää rukoilevansa Yhtä, mutta hänhän rukoilee kahta!" Silloin Allah ilmoitti tämän Ayan [jae tai tunnusmerkki]." Useat historioitsijat ovat huomauttaneet, että Al-Rahman oli arabialaisen esi-islamilaisen pakanajumalan nimi ja sitä käyttivät usein myös juutalaiset ja kristityt, ehdottaen, että Muhammed koetti tuoda yhteen useita jumaluuksia yhdistääkseen Arabian kansat islamin alle. Tästä on Koraanissakin vihje, kun uskottomat huudahtavat: "Eikö hän pyri vähentämään jumalia yhdeksi ainoaksi? Kummallista hän toimittelee todellakin" (38:5).


Seuraavaksi suura 18, "Luola" - yksi Koraanin oudoimmista ja vaikuttavimmista suurista.



Blogging the Qur’an: Sura 17, “The Night Journey,” verses 2-111

Israelin lasten suura


lauantai 23. huhtikuuta 2016

17. Israelin lapset (1)

Muhammedin kuuluisa yöllinen matka (Isra ja Miraj) on perusta Jerusalemin asemalle islamin pyhänä kaupunkina. Koraani mainitsee tapahtuman ainoastaan 17. suuran ensimmäisessä jakeessa, jossa kerrotaan Allahin vieneen Muhammedin Mekan "pyhitetystä moskeijasta" "kaukaiseen (al-aqsa) [moskeijaan]". Siihen aikaan Jerusalemissa ei ollut moskeijaa, joten "kaukaisin" moskeija ei luultavasti ollut se, joka nykyään kantaa sen nimeä, mutta islamin perimätieto on varma siitä, että kyseinen moskeija sijaitsee Jerusalemissa.

Muhammedin näky tästä matkasta oli yhtä dramaattinen kuin hänen ensimmäinen tapaamisensa Gabrielin kanssa. Ibn Ishaqin mukaan Muhammed kertoi näystään eräälle muslimille aloittaen "kun makasin Al-Hatimissa tai Al-Hijrassa" - se on paikka Mekassa vastapäätä Kaabaa, jota pidetään islamin perimätiedossa Hagarin ja Ismaelin hautapaikkana - kun "Gabriel tuli ja kosketti minua jalallaan". Pian sen jälkeen "joku tuli ja leikkasi minut auki tästä tähän" - osoittaen kaulasta häpyyn. Muhammed jatkaa, että tämän tehnyt "otti sitten sydämeni ulos. Kultainen tarjotin täynnä Uskoa tuotiin minulle ja sydämeni pestiin siinä ja se täyttyi (uskolla) ja palautettiin paikalleen. Sitten minulle tuotiin valkoinen eläin, joka oli pienempi kuin muuli, mutta suurempi kuin aasi". Tämä oli Buraq, jonka Muhammed vielä kuvaili olevan "valkoinen ja pitkä eläin, suurempi kuin aasi, mutta pienempi kuin muuli, ja joka astuu kaviollaan yhtä pitkälle kuin silmä kantaa." Hän sanoi vielä sen olevan "puoliksi muuli, puoliksi aasi, jolla on siivet sivuillaan ja joilla se liikutti jalkojaan".

"Kun olin nousemassa sen selkään", kertoo Ibn Ishaq Muhammedin sanoneen, "se pillastui. Gabriel pani kätensä sen harjalle ja sanoi: 'eikö sinua, Buraq, hävetä käyttäytyä tuolla tavalla? Jumalan nimeen, kukaan näin kunnianarvoisa Jumalan edessä ei ole koskaan ratsastanut sinulla'. Eläin oli niin häpeissään, että se alkoi hikoilla ja seisoi aivan hiljaa niin, että saatoin nousta sen selkään."

He matkasivat Temppelivuorelle ja sieltä taivaisiin. Hadithin mukaan Muhammed selitti: "Se kantoi minua ja Gabriel oli kanssani kunnes saavuimme lähimpään taivaaseen. Kun hän pyysi avaamaan portin, kuului kysymys:'Kuka siellä?' Gabriel vastasi:'Gabriel'. Sitten kysyttiin: 'Kuka on seurassasi?' Gabriel vastasi: 'Muhammed'. Sitten kysyttiin: 'Onko Muhammed kutsuttu?' Gabriel vastasi myöntävästi. Silloin kuului: 'Hän on tervetullut. Miten mieluisa vieras hän onkaan!'"

Muhammed astui ensimmäiseen taivaaseen, missä hän tapasi Aadamin. Gabriel kannusti Muhammedia: "Tämä on sinun isäsi, Aadam; tervehdi häntä." Islamin profeetta tervehti häntä asianmukaisesti ja tämä vastasi: "Olet tervetullut, oi hurskas poikani ja hurskas profeetta." Sitten Gabriel vei Muhammedin toiseen taivaaseen, missä edellisen portin tapahtumat toistuivat ja sisään päästyään Johannes Kastaja ja Jeesus tervehtivät häntä: "Olet tervetullut, oi hurskas veli ja hurskas profeetta." Kolmannessa taivaassa Joosef tervehtii häntä samoilla sanoilla ja Muhammed jatkaa Gabrielin kanssa muihin taivaisiin ja toiset profeetat tervehtivät häntä.

Kuudennessa taivaassa hän tapaa Mooseksen antaen aiheen juutalaisten moittimiseen. "Kun lähdin hänen luotaan", Muhammed sanoi, "hän itki. Joku kysyi häneltä:'Miksi itket?' Mooses vastasi: 'Itken sitä, että jälkeeni on lähetetty nuori mies (profeetta Muhammed), jonka seuraajia pääsee Paratiisiin paljon enemmän kuin minun seuraajiani.'"

Seitsemännessä taivaassa Muhammed tapaa Aabrahamin, näkee vielä uusia näkyjä ja saa käskyn, että muslimien tulee rukoilla viisikymmentä kertaa päivässä. Palatessaan Muhammed kuitenkin tapaa Mooseksen, joka kysyy häneltä: "Mitä sinun käskettiin tehdä?"

Muhammed vastaa: "Minun käskettiin rukoilla viisikymmentä kertaa päivässä."

Mooses antaa hänelle neuvon: "Seuraajasi eivät jaksa rukoilla viittäkymmentä kertaa päivässä, ja Allahin nimeen, minä olen koetellut ihmisiä ennen sinua, ja olen tehnyt parhaani Israelin heimon kanssa (turhaan). Mene takaisin Herrasi luo ja pyydä helpottamaan seuraajiesi taakkaa."

Niinpä Muhammed palaa Allahin luo ja saa päivittäiset rukoukset tingittyä neljäänkymmeneen, mutta Mooses on edelleen sitä mieltä, että se on liikaa. Muhammed kulkee Allahin ja Mooseksen väliä, kunnes muslimien rukousten määrä on enää viisi. Mooses epäilee edelleen, että Muhammedin seuraajat eivät pysty tähän haasteeseen: "Seuraajasi eivät pysty viiteen päivittäiseen rukoukseen, ja minulla on kokemusta ennen sinua olevista ihmisistä, ja olen todella yrittänyt parhaanin Israelin heimon kanssa, mene siis takaisin Herrasi luo ja pyydä helpotusta seuraajiesi taakkaan."

Mutta tällä kertaa Muhammed ei mene takaisin. "Olen pyytänyt Herraltani jo niin paljon, että minua hävettää, mutta olen tyytyväinen tähän ja alistun Allahin käskyyn."

Islamin profeetta myös kuvaili muita profeettoja seuraajilleen: "Al-Isran yönä (yömatka taivaisiin) näin (profeetta) Musan (Mooses), joka oli laiha ja hänellä oli ohut tukka, näyttäen aivan Shanu'a-heimon miehiltä; ja näin Isan (Jeesus), joka oli keskipituinen ja rusottavat kasvot aivan kuin hän olisi tullut kylvystä. Profeetta Ibrahim (Aabraham) muistutti minua enemmän kuin kukaan hänen jälkeläisistään. Sitten minulle annettiin kaksi kuppia, joista toisessa oli maitoa ja toisessa viiniä. Gabriel sanoi: 'juo kummasta haluat'. Otin maidon ja join sen. Gabriel sanoi: 'Olet hyväksynyt sen mikä on luonnollista, (Oikean Uskonnon, Islamin) ja jos olisit valinnut viinin, olisivat seuraajasi menneet harhaan."

Kuultuaan tarinoita Yöllisestä Matkasta pakanalliset quraishit pilkkasivat: "Jumalan nimeen, tämä on sulaa hulluutta! Karavaanilta kestää kuukausi kulkea Syyriaan ja kuukausi paluuseen ja Muhammedko voi tehdä matkan yhdessä yössä?" Hänet haastoivat myös jotkut Jerusalemissa käyneet, jolloin Muhammed esitti vielä yhden ihmeen liittyen yölliseen matkaan: "Kun quraishit eivät uskoneet minua [kertomustani Al-Israsta (yömatkasta), menin Al-Hijraan (Kallio) ja Allah näytti minulle Jerusalemin ja aloin kuvailla sitä heille samalla kun katselin sitä."

Ilmeisesti hänen kuvauksensa ei ollut vakuuttava: jotkut muslimit hylkäsivät uskonsa ja haastoivat Muhammedin uskollisimman seuraajan, Abu Bakrin, tekemään samoin. Ibn Ishaqin mukaan Abu Bakr oli ylimielinen: "Jos hän sanoo niin, se on totta. Ja mitä ihmeellistä siinä muka on? Hän kertoo minulle, että Jumalan ilmoitukset tulevat hänelle päivän tai yön hetkinä, ja se on paljon ihmeellisempää kuin mitä te ihmettelette!"

Myöhemmin Muhammed tuntuu perääntyneen siinä, että tämä olisi ollut ruumillinen matka. Hänen vaimonsa Aisha selittää: "Lähettilään ruumis pysyi paikoillaan, mutta Jumala siirsi yöllä hänen henkensä."


Blogging the Qur’an: Sura 17, “The Night Journey,” verse 1

Suura 17, Israelin lapset


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

16. Mehiläinen

Suura 16, "Mehiläinen", jatkaa myöhäisen Mekan kauden suurien sarjaa, joka alkoi suurasta 10. Sen otsikko tulee jakeesta 68, jossa kerrotaan, että Allah on opettanut mehiläisen tekemään, mitä mehiläiset tekevät.

Allah aloittaa korostamalla, että hän on luonut kaiken ja antaa ihmisille kaiken heidän tarvitsemansa, ja että kaikki luodut todistavat hänestä (jakeet 1-19). Ibn Kathir sanoo, että ne jotka "kulkevat harhaan" "oikealta tieltä" (jae 9) ovat "erilaisia mielipiteitä ja oikkuja, kuten juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus." Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas on samaa mieltä ja sanoo: "se on Allah, joka opastaa yksijumalaisuuteen, ja jotkut uskonnot ovat kieroutuneita ja väärämielisiä kuten juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus. Ja jos Allah olisi tahtonut, Hän olisi johdattanut kaikki Hänen uskontoonsa." Tässä näkyy jälleen kerran, että usko ja epäusko ovat Allahin kädessä, eivät yksilön hallinnassa. Voidaankin kysyä, miksi Allah polttaa heitä helvetin tulessa, vaikka hän on itse päättänyt heidät sinne heittää ilman heidän omaa syytään? Allah yksin tietää.

Huolimatta siitä, että hän itse teki heistä sellaisia, Allah jatkaa korostamalla uskottomien väärämielisyyttä ja heitä uhkaavaa tuomiota (jakeet 20-42). Ne joita he palvovat ovat itsekin vain luotuja (jae 20), ja he pilkkaavat Muhammedin ilmestyksiä "menneiden polvien tarinoina" (jae 24). He siis väittävät, että Muhammed ei saanut kansalleen ilmoittamaansa Allahin sanaa Gabrielilta, vaan ainoastaan kertoi vanhoja tarinoita: "he sanovat", selittää Tafsir al-Jalalayn, että nämä ilmestykset ovat "muinaisia satuja ja valheita, joita kerrotaan ihmisten johtamiseksi harhaan." Tuomiopäivänä nämä ihmiset joutuvat omien syntiensä lisäksi kantamaan "osan niidenkin kuormasta, jotka tietämättömyydessään heidän johtaminaan joutuivat kadotukseen" (jae 25). Heidät tuomitaan helvettiin (jae 29), mutta oikeamieliset pääsevät nauttimaan Paratiisin puutarhoista (jae 32).

Uskottomat, tai ainakin jotkut heistä, tietävät, että tämä on väistämätöntä: he tulevat esittämään valituksen, että "Jos Jumala olisi tahtonut, me emme olisi palvelleet ketään muuta kuin" Allahia (jae 35) - ymmärrettävä valituksen aihe siinä mielessä, että Koraani toistuvasti ilmoittaa, että Allah johtaa ihmisiä harhaan, ja että halutessaan hän olisi voinut tehdä kaikista uskovia (katso 10:99-100). Mutta tässä heidän verukkeensa torjutaan, sillä Allah on lähettänyt lähettiläitään kaikille ihmisille ja he ovat käskeneet palvella ainoastaan Allahia (jae 36).

Ibn Kathir pyrkii lieventämään sen ajatuksen julmuutta, että jos Allah olisi halunnut, kaikki ihmiset olisivat uskovia, selittämällä, että Allah ei oikeastaan halua kenenkään olevan epäuskossa ja lähettää heille lähettiläitä, jotta he eivät olisi uskottomia, mutta antaa heidän halutessaan valita toisin: "Allahin tahto on selvä, eivätkä he voi käyttää sitä tekosyynä, koska Hän on kieltänyt heitä Lähettiläidensä kautta, mutta hänen universaali tahtonsa (kun hän antaa asioiden tapahtua, vaikka ne eivät Häntä miellytä) Hän antaa heidän tehdä kuten heidän oli määrä tehdä. Niinpä he eivät voi käyttää sitä verukkeena. Allah loi Helvetin ja sen asukkaat Shayatin (paholaiset) ja epäuskoiset, mutta Hän ei halua palvelijoidensa olevan epäuskoisia." Allah ei opasta heitä, jotka "kulkevat kadotukseen" (jae 37) - joka tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "heidät hän on johtanut harhaan, ja kuka muu voi heitä opastaa kuin Allah? Ei kukaan." Sillä Allah toteuttaa kaikki aikomuksensa (jae 40) eikä "mikään", sanoo Ibn Kathir, "voi Häntä estää tai Häntä vastustaa."

Mutta jos asia on näin, Ibn Kathirin lievennysyritys epäonnistuu: Allah tuomitsee jotkut ihmiset ikuiseen kidutukseen helvetissä heidän epäuskonsa tähden, mutta he eivät usko, koska Allah on niin tahtonut.

Sillä välin ne "jotka Jumalan asian vuoksi ovat jättäneet kotinsa vääryyttä kärsittyään" (jae 41) - tarkoittaa niitä, jotka jättävät kotimaansa viedäkseen islamin uuteen maahan kuten näemme tänään Amerikassa ja Euroopassa. Ensimmäiset näistä olivat Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbasin mukaan muslimeja, jotka pakenivat Mekasta Muhammedin kanssa ja asettuivat Medinaan; Ibn Kathirin mukaan he ovat sen sijaan niitä muslimeja, jotka pakenivat aikaisemmin Abyssiniaan Quraish-heimon vainoa.

Seuraavaksi Allah toistaa tuttuja teemoja: Allah tuomitsee ne, jotka juonittelevat muslimeja vastaan (jakeet 45-47; 84-89); luomakunta todistaa hänestä (jakeet 48-50; 64-69; 79-82); Allah on ainoa jumala (jae 51); Saatana on niiden liittolainen, jotka torjuivat Allahin lähettiläät (jae 63); Muhammedin tehtävä on ainoastaan varoittaa ihmisiä uhkaavasta tuomiosta (jae 82). Monijumalaiset jopa rohkenevat sanoa, että Allahilla on tyttäriä, vaikka heillä itsellään on poikia (jae 57). Tafsir al-Jalalayn selittää, että "Hänellä he sanovat olevan tyttäriä, joita he eivät itse haluaisi, vaikka Hän on ylhäinen ilman jälkeläisiä, ja heillä on poikia, joita he itse haluavat, niin että heillä on parhaiten." Allah julistaa kaikkivaltiuttaan jakeessa 93, jota Tafsir al-Jalalayn ylistää: "Jos Jumala olisi tahtonut, Hän olisi tehnyt teistä yhden kansan, jolla on yksi ainut uskonto, mutta hän johtaa harhaan, jotka tahtoo ja opastaa niitä joita tahtoo, ja sinulta kysytään varmasti Ylönousemuksen Päivänä nuhtelevia kysymyksiä, siitä mitä olet tehnyt, niin että sinua voidaan siitä rangaista."

Tämän jälkeen Allah puolustaa Muhammedia ja Koraania uskottomien syytöksiltä ja kehottaa kaikkia ihmisiä vastaanottamaan Muhammedin sanoma, joka oli myös Aabrahamin sanoma (jae 123) ja palvelemaan ainoastaan Allahia (jakeet 97-128). Allah vaikeroi, että joka kerta kun hän kumoaa ilmoittamansa jakeen ja korvaa sen toisella, uskottomat syyttävät Muhammedia, että hän on keksinyt sen omasta päästään (jae 101). Mutta todellisuudessa Muhammedin ilmestykset tulevat Pyhältä Hengeltä (jae 102) - tarkoittaen Gabrielia. Uskottomat väittävät, että Muhammed on oppinut Koraanin sisällön eräältä mieheltä ja esittää niitä nyt pyhinä ilmestyksinä, mutta kyseinen mies on ulkomaalainen ja Koraani on selvää arabiaa (jae 103). Ibn Kathir myöntää, että "ehkä Allahin lähettiläs tapasi istua miehen kanssa silloin tällöin ja puhua hieman hänen kanssaan, mutta hän oli ulkomaalainen, joka ei osannut paljoa arabiaa, ainoastaan joitakin yksinkertaisia lauseita, niin että hän osasi vastata kysymyksiin."

Kuka oli tämä salaperäinen ulkomaalainen, jonka merkitystä Koraani niin kovasti yrittää vähätellä? Jotkut ovat ehdottaneet, että hän oli Muhammedin vaimon setä Waraqa, joka ensimmäisenä tunnisti hänet profeetaksi, ja joka islamin perimätiedon mukaan tapasi "kirjoittaa hebrealaista Evankeliumia arabiaksi niin paljon kuin Allah tahtoi hänen kirjoittavan". Hän oli saattanut olla myös eräs Muhammedin ensimmäisistä kumppaneista, Salman Persialainen; arabialainen sana jota tässä käytetään on Ajami, joka tarkoittaa paitsi "ulkomaalaista" myös persialaista.

Sitten jakeessa 106, poiketen kristillisestä marttyyriuden käsitteestä, Allah sallii muslimien kieltää uskonsa, kun he ovat siihen "pakotettuja", kunhan heidän "sydämensä pysyvät uskossa". Ibn Kathir selittää: "Tässä tehdään poikkeus tapauksessa, jolloin joku lausuu epäuskon sanoja tai sanoo olevansa samaa mieltä mushrikin [uskottoman] kanssa, koska hänet on pakotettu sanomaan niin väkivallan uhan alla, mutta hänen sydämensä kieltäytyy hyväksymästä sanoja, jolloin hän todellisuudessa on sovinnossa uskossaan Allahiin ja Hänen lähettilääseensä." Tämä on toinen perusta islamin uskonnollisen petoksen periaatteelle, jota käsittelimme jakeen 3:28 selityksessä.

Suura päättyy lyhyeen keskusteluun ruokasäännöksistä ja Muhammedille annettuun ohjeeseen kutsua ihmisiä: "Herrasi tielle viisaudella ja sopivilla kehoituksilla ja kumoa heidän puheensa parhain keinoin" (jae 125). Tämä kuulostaa hurmaavalta, mutta hadithissa hän käskee muslimeja seuraamaan "kutsun" vaikutusta. Jos siitä kieltäydytään, muslimeja käsketään kutsumaan toisuskoisia liittymään islamin yhteisöön dhimmeinä, toisen luokan kansalaisina; tai jos siitäkin kieltäydytään, käymään sotaan heitä vastaan: "Taistelkaa niitä vastaan, jotka eivät usko Allahiin. Käykää Pyhään Sotaan... Kun tapaatte vihollisenne, jotka ovat monijumalaisia, kutsukaa heitä kolme kertaa. Jos he vastaavat kutsuun millä tahansa kerralla, hyväksykää se älkääkä vahingoittako heitä mitenkään. Kutsukaa heitä islamiin; jos he vastaavat kutsuun, hyväksykää se älkääkä taistelko heitä vastaan... Jos he kieltäytyvät kääntymästä islamiin, vaatikaa heiltä jizya. Jos he suostuvat maksamaan, hyväksykää se heiltä ja antakaa heidän olla rauhassa. Jos he kieltäytyvät maksamasta veroa, turvatkaa Allahiin ja taistelkaa heitä vastaan" (Sahih Muslim 4292).






perjantai 8. huhtikuuta 2016

15. Kallio

Suuran 15 otsikko on Al-Hijr, joka on englanniksi käännetty "The Valley of Stone" (Kiven laakso), "Stoneland" (Kivimaa), "Rock City" (Kalliokaupunki), "Rocky Tract" (Kivinen seutu), jne. Monet käännökset eivät käännä sitä ollenkaan, koska se on paikan nimi, johon viitataan jakeessa 80 - Al-Hijr [Hämeen-Anttilan käännöksessä "Hizdr", suom. huom.] oli jälleen yksi paikkakunta, joka hylkäsi Allahin lähettiläät ja tuhottiin. Tämäkin on myöhäinen Mekan kauden suura, joka ilmoitettiin, kun muslimien ja Mekan quraishien välillä oli suuria jännitteitä - ja jolloin Muhammed tunsi itsensä lannistuneeksi, niinpä Allah yrittää hieman piristää häntä.

Allah aloittaa luonteenomaisella tavallaan, tuomitsemalla uskottomien uppiniskaisuuden. Koraani on "selvä" (jae 1) ja ne jotka torjuvat islamin toivovat vielä jonain päivänä, että olisivat kääntyneet muslimeiksi (jae 2). Ibn Abbasin, Anas bin Malikin ja Abu Musan mukaan tämä jae viittaa uskottomien pilkkaan syntisiä muslimeja kohtaan helvetissä. Kun kuvainpalvojat sanovat muslimeille, että "se mitä palvoitte maan päällä, ei auttanut teitä", Allah vihastuu ja ottaa syntiset muslimit pois helvetistä - ja sitten uskottomat, jotka jäivät helvettiin, toivovat että olisivat kääntyneet islamiin. Sillä välin Muhammedin tulee antaa uskottomien nauttia elämästä (jae 3) tietäen, ettei kukaan voi paeta Allahin säätämää tuomiota (jakeet 4-5). Tämä suura tuntuu sanovan, että rangaistus lankeaa Tuomiopäivänä, mutta myöhemmin Muhammedin profeetan uralla, kuten olemme nähneet suurassa 9 ja muualla, Muhammed alkaa nähdä itsensä ja muslimit Allahin uskottomia kohtaan tunteman vihan välikappaleina, mukaan lukien juutalaiset ja kristityt (katso 9:14-15: "Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne...").

Uskottomat pilkkaavat Muhammedia kutsuen häntä hulluksi (jae 6) ja pyytävän häneltä ihmettä - että hän toisi heidän luokseen enkeleitä (jae 7). Mutta Allah ei lähetä enkeleitä maan päälle ilman hyvää syytä, ja jos lähettäisi, he tulisivat rankaisemaan uskottomia (jae 8). Allah suojelee Koraania (jae 9) Tafsir al-Jalalayn mukaan "muuttamiselta, vääristelyltä, lisäyksiltä ja poistoilta". Tämän vuoksi erilaisten Koraanin tekstien mahdollisuus on niin vaarallista muslimien näkökulmasta - aidot erilaiset Koraanin versiot olisivat Allahin tässä jakeessa antaman lupauksen vastaisia.

Ibn Kathir selittää jakeita 11-13: "Lohduttaessaan Lähettilästään epäuskoisen Quraishin torjunnasta Allah sanoo, että Hän on lähettänyt Lähettiläitä myös ennen häntä aikaisemmille kansakunnille ja kaikki Lähettiläät tulivat torjutuiksi ja pilkatuiksi. Sitten Hän kertoo hänelle, että Hän antaa epäuskon tulla noiden syntisten sydämiin, noiden jotka ovat liian itsepäisiä ja ylimielisiä seuratakseen Hänen opastustaan." Jälleen epäusko on Allahin tahdon varassa, jota ei voi torjua eikä syrjäyttää. Mutta uskottomat eivät hyväksy islamia vaikka he näkisivät ihmeellisiä näkyjä (jakeet 14-15).

Seuraavaksi Allah puhuu voimallisesta universumin luomistyöstään (jakeet 16-27). Hän muistuttaa monista luomisistaan huipentaen puheensa tähän vangitsevaan lauseeseen: "Ja totisesti, Me itse annamme elämän ja Me annamme kuoleman, ja Me itse olemme kaiken perilliset" (jae 23) - tarkoittaen olevansa se, joka säilyy, kun kaikki muu häviää. Allah suojelee ihmiskuntaa "jokaista karkoitettua pahaahenkeä vastaan" (jae 17), paitsi sitä, joka "haluaa kuunnella (sanaa) salakähmäisesti, sitä seuraa tulinen liekki" (jae 18). Tätä selitetään enemmän suuran 37 jakeissa 7-10, missä opimme, että kapinalliset henget pyrkivät kuuntelemaan "seurakunnan rukoilemista", mutta eivät pysty, sillä heitä valaisee "kirkas leimahdus". Allah loi ihmiset "savesta, mustasta, haisevasta liejusta" (jae 26) ja jinnit "palavasta tulesta" (jae 27).

Sitten Jumala kertoo uudelleen Aadamin luomisesta (jakeet 28-42) saman suuntaisesti kuin jakeissa 2:30-39 ja 7:11-25. Saatana kieltäytyy kumartamasta Aadamia (jae 31), josta syystä hänet karkoitetaan Paratiisista (jae 34), mutta hänelle annetaan lisäaikaa (jae 37) ja hän vannoo johtavansa ihmisiä harhaan (jae 39) - paitsi Allahin palvelijoita (jae 40) vaikka Allah ilmoittaa Saatanalle yhdestä poikkeuksesta: "Totisesti, palvelijoihini sinulla ei ole mitään valtaa, lukuunottamatta sellaisia, jotka oikealta tieltä harhaantuneina seuraavat sinua" (jae 42). Tafsir al-Jalalayn selittää, että jakeessa mainitut kaksi ryhmää ovat yksinkertaisesti uskovat ja uskottomat: "toisin sanoen vilpittömiin palvelijoihini eli uskovaisiin sinulla ei ole lupaa eikä valtaa, paitsi niihin uppiniskaisiin, jotka seuraavat sinua eli uskottomiin".

Sen jälkeen Allah palaa jälleen yhteen suosikkiteemoistaan: helvetin kärsimyksiin ja Paratiisin iloihin (jakeet 43-50). Helvetissä on seitsemän porttia (jae 44). Ruhul Ma'anin mukaan juutalaisilla, kristityillä, monijumalaisilla, teeskentelijöillä ja muilla on omat porttinsa. Jakeissa 51-77 Allah kertoo Aabrahamin, Lootin ja nimeltä mainitsemattoman Sodoman ja Gomorran tarinan - suunnilleen kuin ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 17-19. Kuten muissakin Koraanin raamatullisissa tarinoissa, tämäkin on virtaviivaistettu ja riisuttu sivujuonteista, jotta voidaan keskittyä erityisesti yhteen pääteemaan: totuuden hylkäämiseen ja siitä seuraavaan epäuskoisten rangaistukseen. Aabrahamin vieraat, Allahin lähettiläät (jae 57) kertovat, että hänestä tulee isä hänen korkeasta iästään huolimatta (jakeet 53-55) ja että he ovat tulleet pelastamaan Lootin ja hänen perheensä lukuunottamatta hänen vaimoaan (jae 60), kun he rankaisevat pahantekijöitä. Nuo pahantekijät tulevat etsimään nuoria miehiä (jae 67) - eli lähettiläitä - mutta Loot anoo heitä ottamaan tyttärensä heidän sijaansa (jae 71). Kaupunki tuhotaan (jae 74). Allah kertoo samanlaiset tuhoamistarinat "metsän asukkaista" (jae 78) ja "kallioilla asuvista" (jae 80).

Lopulta jakeissa 85-99 Allah lohduttaa Muhammedia siitä torjunnasta ja pilkasta, minkä hän on saanut osakseen uskottomilta. Hän on osoittanut suurta suosiota Muhammedille ja muslimeille antaen heille "seitsemän säkeistöä useasti luettavaksi" - se on ensimmäinen suura, Fatiha, islamin useimmin toistettu rukous - sekä Koraanin. Heidän ei tule kadehtia sitä, mitä Allah on antanut muille ihmisille eikä murehtia uskottomien vuoksi (jae 88) - muslimien tulee Ibn Kathirin mukaan "olla tyytyväisiä Suureen Koraaniin, jonka Allah on antanut teille eikä haikailla ylellisyyksiä eikä ohimeneviä nautintoja, mitä heillä on." Ne jotka "repivät Koraanin palasiksi" (jae 91) ovat Ibn Abbasin mukaan "Kirjan Kansat, jotka jakoivat Kirjan osiin uskoen osan siitä ja hyläten osan." Toiset sanovat kuitenkin, että nämä olivat quraishit, jotka väittäessään, että Muhammed on hullu tai riivattu, repivät Koraanin palasiksi. Ibn Ishaqin mukaan quraishit pitivät kokouksen, jossa he miettivät, kuka Muhammed todella oli pohtien mahdollisuuksia, että hän olisi ennustaja tai runoilija tai noita päätyen viimemainittuun ja aiheuttaen jakeen 94 ilmestyksen, kunnes "kuolema luoksesi saapuu" (jae 99).



Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 15, “Rock City”

Kallion suura: http://www.islamopas.com/koraani/015.htm