lauantai 19. marraskuuta 2016

41. Erotteleminen, 42. Neuvonpito

Muhammedin ensimmäisen elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan suura 41 ilmoitettiin sen jälkeen kun Utba bin Rabi'a, pakanallisen Quraish-heimon päällikkö, teki Muhammedille monia tarjouksia, jotta "mikäli hän hyväksyy osan niistä, annamme hänelle mitä hän haluaa ja hän jättää meidät rauhaan".

Utba lähestyi Muhammedia ja muistutti hänen kuuluvan Quraish-heimoon (vaikkakin he olivat hylänneet hänen profetiansa). "Jos haluat rahaa, me kokoamme sellaisen omaisuuden, että olet meistä rikkain; jos haluat kunniaa, teemme sinusta päällikön niin, että mitään ei voi päättää ilman sinua; jos haluat valtaa, teemme sinusta kuninkaan, ja mikäli se on tämä aave, joka kulkee kanssasi, etkä voi päästä siitä eroon, etsimme sinulle parantajan ja teemme kaikkemme parantaaksemme sinut, sillä usein tunnettu henki saa miehen hallintaansa kunnes hänet parannetaan."

Muhammed vastasi resitoimalla tämän suuran jakeet 1-37. Ibn Ishaq kertoo vielä, että "kun Utba palasi kumppaneidensa luo, nämä huomasivat hänessä muutoksen, ja he kysyivät mitä oli tapahtunut. Hän sanoi kuulleensa sanoja, jollaisia hän ei ollut milloinkaan kuullut; ne eivät olleet runoutta, loitsuja eivätkä noituutta. 'Kuunnelkaa neuvoani ja tehkää kuten minä teen, jättäkää tämä mies rauhaan, sillä Jumalan nimeen, sanat jotka kuulin kuulutetaan kaikkialla. Jos (toiset) arabit tappavat hänet, he vapauttavat teidät hänestä; jos hän saa arabit puolelleen, hänen hallintonsa on teidän hallintonne, hänen voimansa teidän voimanne, teistä tulee varakkaita hänen avullaan.'"

Quraishin johtajat olivat pilkallisia sanoen: "Hän on noitunut kielesi." Mutta Utba piti päänsä ja sanoi ainoastaan: "Olette kuulleet minun mielipiteeni, te teette niin kuin haluatte".

Se mistä Utba niin vaikuttui, oli jälleen erään usein toistetun Koraanin teeman kertaus. Koraani on selvä ja se on arabiankielinen (jae 3) - mistä tulee ajatus, ettei Koraania voi kääntää, vaan se on olennaisesti arabiankielinen ja vain sen merkitys voidaan siirtää muille kielille. Se ilmoittaa hyvän sanoman ja varoituksen, mitä useimmat eivät kuuntele (jakeet 4-5). Allah käskee Muhammedin sanoa uskottomille olevansa vain tavallinen mies ja Allah on ainoa jumala, eikä hänen rinnallaan saa palvoa muita (jae 6). Eräs todiste Allahin läsnäolosta ja voimasta on se, että hän loi universumin kahdeksassa päivässä (jakeet 9-12) - tässä on ristiriita jakeisiin 7:54, 10:3, 11:7 ja 25:59 nähden, joiden mukaan luomiseen meni kuusi päivää.

Allah hävitti Aadin kansan (jakeet 15-16) ja Tamudin epäuskoiset (jakeet 17-18). Sitten Allah kuvailee joitakin niistä kidutuksista, joita uskottamat joutuvat helvetissä kärsimään, kun jopa heidän ihonsa moittii heitä islamin hylkäämisestä (jakeet 19-25). Uskottomat yrittävät metelöimällä peittää koraanin lukemisen (jae 26), mutta he saavat rangaistuksensa helvetissä (jakeet 27-28). Helvetin asukkaat pyytävät Allahia näyttämään heille ne, jotka johtivat heidät harhaan, niin että voisivat kostaa heille (jae 29). Enkelit suojelevat sillä aikaa uskovia (30-32). Hyvä ja paha eivät voi olla samanlaisia (jae 34); uskottomien ei tule kumartaa aurinkoa ja kuuta vaan Allahia (jae 37).

Allah päättää suuran tuomitsemalla uskottomat, jotka hylkäsivät islamin (jakeet 38-54). He ovat ylpeitä (jae 38) ja Allah kyllä tuntee heidät (jakeet 40-41). Koraani on ylevä kirjoitus, missä ei ole vääryyttä (jakeet 41-42) ja sen sanoma on sama kuin aikaisempien ilmestysten (jae 43) - ja kuten olemme nähneet, tämä johtaa valtavirran muslimit ajattelemaan, että juutalaisten ja kristittyjen kirjat on väärennetty, koska niiden sisältö ei vastaa Koraania. Jos Koraani olisi ilmoitettu jollain muulla kuin arabian kielellä, uskottomat olisivat valittaneet siitä (jae 44). Allah antoi Moosekselle "Kirjoituksen" (toora), mutta siitä nousi erimielisyyksiä: "Ja ellei Herrasi olisi toisin määrännyt, olisi tuomio totisesti jo annettu heille" (jae 45). Ibn Kathir sanoo tämän tarkoittavan, että ellei Allah olisi päättänyt "viivyttää Tilintekoa Ylösnousemuksen päivään...heidän rangaistustaan olisi kiirehditty. Mutta heille on varattu aika, eivätkä he pääse sitä pakoon."

Sinä päivänä uskottomien palvelemat jumalankuvat jättävät heidät pulaan (jae 48). Mutta jos Allah antaa miehen menestyä, tämä unohtaa, että lopulta hän kuolee ja joutuu tuomiolle (jae 50).

Seuraavaksi Allah toistaa suurassa 42, että Muhammedilla on jumalallinen johdatus, kuten myös aikaisemmilla profeetoilla (jae 3). Koraani on lähetetty arabian kielellä Kaupunkien äitiin (se on Mekka, josta Ibn Kathir sanoo:"sillä se on jalompi kuin kuin kaikki muut maat") tuomiopäivänä, eikä siitä ole epäilystä (jae 7). Jos Allah olisi tahtonut, hän olisi voinut tehdä ihmisistä yhden kansan, mutta joillekin hän on armollinen, kun taas väärintekijöillä ei ole auttajaa (jae 8). Ibn Kathir näkee tämän todisteena absoluuttisesta determinismistä: Allah olisi voinut saada koko ihmiskunnan "joko seuraamaan johdatusta tai menemään harhaan, mutta hän teki heistä erilaisia, ja Hän johdattaa totuuteen kenet haluaa ja eksyttää ne jotka tahtoo." Jae 44 antaa tälle vahvistuksen.

Yksikään Koraanin teksteistä, joissa väitetään Allahin opastavan niitä joita tahtoo ja eksyttävän toiset, niin että he eivät voi löytää totuutta, ei selitä miten hän voisi silloin olla oikeudenmukainen rangaistessaan totuuden hylkääjiä ikuisella tulella.

Allah ratkaisee erimielisyydet (jae 10) - Tafsir al-Jalalayn selittää: "Ja mistä hyvänsä te olette eri mieltä uskottomien kanssa, joko uskonnollisissa tai muissa kysymyksissä, tuomio kuuluu ja se palaa Jumalalle Ylösnousemuksen päivänä." Muhammedin uskonto on sama kuin oli Nooalla, Aabrahamilla, Mooseksella ja Jeesuksella (jae 13), mutta heidän seuraajansa eivät "hajaantuneet ennen kuin vasta sitten, kun tieto oli tullut heidän osakseen, ja he tekivät sen keskinäisestä kateudesta" (jae 14) - tämä tukee sitä islamin ajatusta, että juutalaisten profeettojen ja Jeesuksen on täytynyt saarnata islamia, ja heidän seuraajansa ovat myöhemmin väärentäneet heidän ilmoituksensa. Muhammedin tulee kutsua ihmisiä islamiin ja "jakamaan heille oikeutta" (jae 15). Mutta ne jotka kiistelevät Allahista sen jälkeen kun ovat osoittaneet hänelle kuuliaisuutta, saavat rangaistuksen (jae 16) - tämä asenne saattaa tietysti estää esittämästä uskonnollisia kysymyksiä. Allah jatkaa vielä lupaamalla uskoville Paratiisin ja uskottomille helvetin jakeissa 17-29.

Seuraavaksi Allah julistaa: "Mikä tahansa vaiva teitä kohtaakin, se tapahtuu kättenne töiden ansiosta" (jae 30) - joka tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan "niitä syntejä, joita olette tehneet menneisyydessä". Tämä johtaa huomioon, että tie menestykseen tässä maailmassa on noudattaa tiukasti Allahin lakeja - kuten näemme nykyäänkin Pakistanissa ja kaikkialla islamilaisessa maailmassa.

Seuraavaksi Allah selostaa voimaansa ja tuomionsa varmuutta (jakeet 31-39). Jakeessa 40 hän sanoo, että aiheutettu paha tulee kostaa samanlaisella pahalla - mutta Allah palkitsee ne, jotka antavat anteeksi. Kostaminen ei kuitenkaan ole syntiä (jae 41). Allah päättää suuran vahvistamalla, että uskottomat saavat rangaistuksensa (jae 45) eikä heillä ole suojelijaa Tuomion päivänä (jae 46) ja Muhammed on saanut jumalallisen johdatuksen (jakeet 51-52).


Blogging the Qur’an: Suras 41, “Explained in Detail,” and 42, “Consultation”
Erottelemisen suura
Neuvonpidon suura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti