keskiviikko 18. tammikuuta 2017

63. Tekopyhät, 64. Harhoista havahtuminen, 65. Avioero, 66. Kielto

Suura 63 alkaa tavalliseen tapaan Allahin tuomitessa teeskentelijät, jotka vastustivat Muhammedia Medinassa (jakeet 1-6). Maududin mukaan se ilmoitettiin Muhammadeille vastauksena erään teeskentelijöiden johtajan, Abdullah bin Ubayyn tekemisten takia. Kun juutalainen Qainuqa-heimo antautui muslimeille, jotkut quinuqalaiset, jotka olivat muslimien liittolaisia, tulivat vaatimaan oikeutta Muhammedilta. Tabarin mukaan Muhammed halusi surmata kaikki heimon miehet. Abdullah bin Ubayy esitti kuitenkin vaatimuksen Muhammedille: "Oi Muhammed, kohtele lempeästi liikekumppaneitani." Muhammed ei kuunnellut häntä, jolloin Abdullah toisti vaatimuksen, jolloin islamin profeetta käänsi kasvonsa pois. Silloin Abdullah bin Ubayy tarttui kiinni Muhammedin kauluksesta, jolloin Ibn Ishaqin mukaan "apostoli suuttui niin, että hänen kasvonsa aivan mustuivat". Muhammad sanoi Abdullahille: "Päästä irti, kirottu!"

Mutta Abdullah vastasi: "En, kautta Jumalan, en päästä ennen kuin kohtelet liikekumppaneitani lempeästi. Neljäsataa miestä ilman haarniskaa ja kolmesataa haarniskassa suojeli minua kaikilta vihollisiltani; ja sinä aiot tappaa heidät yhtenä aamuna? Jumalan nimeen, minä olen mies joka pelkää olosuhteiden vielä muuttuvan." Silloin Muhammed suostui hänen pyyntöönsä ja myöntyi säästämään Qainuqan kunhan nämä antaisivat omaisuutensa Muhammedille sotasaaliina ja lähtisivät Medinasta, jonka he sitten tekivätkin.

Muhammed oli kuitenkin tyytymätön siihen, että Abdullah oli ollut liittoutunut juutalaisheimon kanssa. Nyt Muhammed sai merkityksellisen ilmestyksen muslimien ja toisuskoisten suhteista: "Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin" (Koraani 5:51). Sitten Allah nuhtelee ankarasti niitä, jotka Abdullah bin Ubayyn tavoin pelkäsivät liikeasioidensa kärsivän Qainuqan onnettomuuden vuoksi (5:52). Suurassa 63 Allah kritisoi heitä siitä, että he kehottavat olemaan antamatta rahaa islamin asialle (jakeet 7, 9-10).

Mekkalainen suura 64 kertaa jälleen teemoja, joita olemme niin usein kuulleet: Allah on kaikkivaltias (jae 1); hän tuntee sydämien salaisuudet (jakeet 2, 4); ne, jotka hylkäävät Allahin lähettiläät, saavat ankaran rangaistuksen (jakeet 5-6); he eivät usko, että heidät herätetään kuolleista ja tuomitaan (jae 7), mutta kyllä heidät herätetään, ja oikeamieliset pääsevät Paratiisiin (jae 9), kun taas tuomitut joutuvat helvettiin (jae 10). Koettelemukset eivät tapahdu ilman Allahin suostumusta (jae 11) - on siis parempi totella Allahia ja Muhammedia, mutta Muhammed ei ole vastuussa heistä, jotka hylkäävät hänen ilmoituksensa (jae 12). Jakeen 14 varoitus siitä, että vihollinen voi löytyä omien vaimojen tai lasten keskuudesta, on seurausta sattumuksesta, josta Ibn Abbas kertoo: "Oli kaksi miestä, jotka kääntyivät islamiin Mekassa ja halusivat muuttaa [Medinaan] Allahin lähettilään mukana. Heidän vaimonsa ja lapsensa eivät kuitenkaan sallineet heidän tehdä niin. Kun he myöhemmin liittyivät Allahin lähettilääseen, he huomasivat, että lähettilään seurassa olevat olivat saavuttaneet ymmärryksen uskonnossa ja niin he aikoivat rangaista vaimojaan ja lapsiaan" - silloin Allah kehotti heitä antamaan heille anteeksi (jae 14).

Suura päättyy kehotukseen lahjoittaa rahaa islamin asialle (jakeet 16-17).

Medinalainen suura 65 asettaa avioerosäännöksiä. Jos mies haluaa erota vaimostaan, hänen tulee odottaa kahden kuukautiskierron verran varmistaakseen, ettei tämä ole raskaana (jae 1) - tai kolme kuukautta, jos vaimon kuukautiset ovat jo loppuneet (jae 4). Puhe vaimon pitämisestä luonansa (jae 2) viittaa siihen, että islamilaisessa laissa mies voi erottuaan ottaa vaimonsa takaisin kaksi kertaa, mutta kolmannen eron jälkeen vaimoa ei enää voi noin vain ottaa takaisin. Muhammed määräsi, että siinä tapauksessa erotetun vaimon on ensin pantava avioliitto täytäntöön toisen miehen kanssa, ja vain jos tämä toinen mies eroaa hänestä, voi ensimmäinen aviomies ottaa vaimonsa halutessaan takaisin:

Rifa'a Al-Qurazin vaimo tuli Profeetan luo ja sanoi: "Olin Rifa'an vaimo, mutta hän erosi minusta ja se oli viimeinen peruuttamaton ero. Sitten menin naimisiin Abdur Rahman bin Az-Zubairin kanssa, mutta hän on impotentti." Profeetta kysyi häneltä: "Haluatko mennä Rifa'an kanssa uudestaan naimisiin? Et voi tehdä sitä, ennen kuin olet ollut yhdynnässä nykyisen aviomiehesi kanssa."

Suura jatkaa vielä varoituksella epäuskoisten kansojen hävityksestä (jae 8) ja uhkauksella viimeisestä Tuomiosta (jae 10).

Ibn Abbas kysyi kerran Umarilta, maineikkaalta Muhammedin toverilta, josta tuli profeetan jälkeen toinen muslimiyhteisön johtaja, medinalaisesta suurasta 66: "Oi uskovien Päällikkö! Ketkä olivat ne kaksi naista Profeetan vaimojen joukossa, joille Allah sanoi: 'Jos te kumpikin käännytte Jumalan puoleen' (jae 66:4)?"

Umar vastasi: "Hämmästelen kysymystäsi, oi Ibn Abbas. He olivat Aisha ja Hafsa." Umarin mukaan Hafsa, yksi Muhammedin vaimoista, oli suututtanut Muhammedin puhumalla hänen selkänsä takana. Sitten kun Umar kuuli, että Muhammed oli eronnut kaikista vaimoistaan, hän ei ollut lainkaan yllättynyt; päinvastoin hän riemuitsi ja huudahti: "Hafsa on surkea luuseri! Arvasin että näin kävisi joku päivä."

Umar meni tapaamaan Muhammedia, joka aluksi kieltäytyy ottamasta häntä vastaan, mutta myöntyy sitten. "Tervehdin häntä ja ennen kuin olin ehtinyt istua sanoin: 'Oletko eronnut kaikista vaimoistasi?' Hän katsoi minua ja vastasi kieltävästi." Umar selitti Abdullahille, että "Profeetta ei vieraillut vaimojensa luona, koska Hafsa oli kertonut Aishalle salaisuuden, ja hän sanoi ettei vierailisi vaimojensa luona kuukauteen, sillä hän oli vihainen heille, sillä Allah oli moittinut häntä (siitä että hän oli luvannut olla tapaamatta Mariaa). Kun kaksikymmentäyhdeksän päivää oli kulunut, Profeetta meni ensimmäiseksi Aishan luokse."

Tarinan tausta on sellainen, että Hafsa oli yllättänyt Muhammedin sängystä jalkavaimonsa Maria Koptilaisen kanssa, vaikka se oli Hafsan päivä. Muhammed lupasi pysyä erosta Mariasta ja käski Hafsan pitää asian salaisuutena, mutta Hafsa kertoi Aishalle. Silloin Allah puuttui asiaan uhkauksella avioerosta, jonka voimme nyt lukea jakeista 1-6, vapauttaen Muhammedin lupauksesta olla tapaamatta Mariaa.

Toinen perimätieto selittää jakeiden koskevan vain hänen vaimojensa mustasukkaisuutta (tai Muhammedin pahanhajuista hengitystä) ja hänen lupaustaan olla juomatta hunajaa. Tässä tapauksessa hunaja oli se, mitä Profeetta oli pitänyt kiellettynä, mutta jonka Allah oli nyt sallinut. Muhammed siis yritti miellyttää puolisoitaan lupaamalla luopua hunajasta, mutta Allah sallii hänen rikkoa lupauksensa ja uhkaa väärin tehneitä vaimoja avioerolla.

Allah päättää suuran 66 vielä uudella varoituksella, että epäuskoiset joutuvat helvettiin (jakeet 7-12). Allah käskee Muhammedia "taistelemaan" (jahidi, جاهد) epäuskoisia ja tekopyhiä vastaan. Ibn Kathir selittää: "Ylhäinen Allah käskee Lähettilästään käymään jihadiin uskottomia ja teeskentelijöitä vastaan, edellisiä vastaan aseilla ja sotajoukoilla ja jälkimmäisiä vastaan panemalla toimeen Allahin rangaistukset rikoksista".


Blogging the Qur’an: Suras 63, “The Hypocrites,” 64, “Haggling,” 65, “Divorce,” and 66, “Prohibition”

Tekopyhien suura
Harhoista Havahtumisen suura
Avioeron suura
Kiellon suura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti