lauantai 4. helmikuuta 2017

Robert Spencerin Koraaniblogi (Blogging the Qur’an)

Esipuhe

1. Avauksen suura

2. Lehmän suura (1-39)
2. Lehmän suura (40-75)
2. Lehmän suura (75-140)
2. Lehmän suura (141-210)
2. Lehmän suura (211-221)
2. Lehmän suura (222-286)

3. Imranin perhe (1-32)
3. Imranin perhe (33-63)
3. Imranin perhe (64-120)
3. Imranin perhe (121-200)

4. Naiset (1-16)
4. Naiset (17-34)
4. Naiset (35-104)
4. Naiset (104-176)

5. Pöytä (1-60)
5. Pöytä (61-120)

6. Karja (1-83)
6. Karja (84-165)

7. Rajamuuri (1-102)
7. Rajamuuri (103-206)

8. Sotasaalis (1-30)
8. Sotasaalis (31-75)

9. Katumus (1-5)
9. Katumus (6-14)
9. Katumus (14-28)
9. Katumus (29, osa I)
9. Katumus (29, osa II)
9. Katumus (30-49)
9. Katumus (50-80)
9. Katumus (81-129)

10. Joona

11. Huud

12. Joosef

13. Ukonilma

14. Aabraham

15. Kallio

16. Mehiläinen

17. Israelin lapset (1)
17. Israelin lapset (2-111)

18. Luola (1-59)
18. Luola (60-82)
18. Luola (83-110)

19. Maria

20. Ta Ha

21. Profeetat

22. Pyhiinvaellus

23. Uskovaiset

24. Valo (1-20)
24. Valo (21-64)

25. Ymmärrys

26. Runoilijat

27. Muurahainen

28. Kertomus

29. Hämähäkki

30. Roomalaiset ja 31. Lukmaan

32. Palvominen

33. Liittoutuneet (1-27)
33. Liittoutuneet (21-73)

34. Saba ja 35. Luoja

36. Jaa Siin

37. Rivistöt

38. Saad

39. Joukot

40. Anteeksiantava

41. Erotteleminen, 42. Neuvonpito

43. Koreus, 44. Savu, 45. Polvistuminen

46. Hiekkakunnaat

47. Muhammad, 48. Voitto

49. Sisähuoneet, 50. Qaaf, 51. Tuhlaajat, 52. Vuori

53. Tähti

54. Kuu, 55. Laupias Armahtaja, 56. Suuri Tapahtuma, 57. Rauta

58. Oikeutta etsivä, 59. Maasta karkoitus

60. Tutkinnan alainen

61. Taistelurintama, 62. Hartauskokous

63. Tekopyhät, 64. Harhoista havahtuminen, 65. Avioero, 66. Kielto

67. Valtakunta, 68. Kynä, 69. Varma tuho, 70. Nousevat portaat, 71. Nooa

72. Dzinnit, 73. Vaippaansa kääriytynyt, 74. Viittaan kiedottu, 75. Ylösnousemus, 76. Ihminen

Suurat 77-86

Suurat 87-95

96. Hyytynyt veri

Suurat 97-114

Suurat 97-114

Suurasta 97, "Siunattu yö", ei olla varmoja onko se mekkalainen vai medinalainen, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä, sillä se ei sisällä mitään opillisesti merkittävää. "Siunattu yö" viittaa Muhammedin ensimmäiseen ilmestykseen (jae 1), joka on kirjattu suuran 96 jakeisiin 1-5. Se on "arvokkaampi kuin tuhat kuukautta" (jae 3), sillä silloin Henki laskeutui alas - henki on Tafsir al-Jalalayinin ja muiden mukaan enkeli Gabriel.

Islamissa Siunattu yö on omistettu rukoukselle ja sitä vietetään yleensä yhtenä Ramadanin viimeisistä kymmenestä päivästä.

Suura 98, "Selvä todistus", on luultavasti medinalainen ja se on medinalaisten suurien tapaan sotainen ja jakaa niiden halveksunnan Kirjan kansoja (lähinnä juutalaiset ja kristityt) kohtaan. Maududi sanoo, että sen sijainti suurien 96 ja 97 jälkeen on "hyvin merkityksellinen. Sura Al-Alaq [96] sisältää ensimmäisen ilmoituksen ja suura Al-Qadr [97] osoittaa milloin se ilmoitettiin, ja tässä suurassa selitetään miksi on tarpeen lähettää lähettiläs Pyhän Kirjan mukana."

Miksi se on tarpeen? Siksi että juutalaiset ja kristityt eivät usko ilman selviä todisteita (jae 1) ja tämä todiste on Muhammed ja Koraani (jae 2). Mutta vaikka Muhammed tulikin, jakaantuivat Kirjan kansat eri lahkoihin (jae 4) - kuten Tafsir al-Jalalayn selittää: "Ennen hänen tulemistaan he olivat kaikki päättäneet uskoa häneen sitten kun hän tulee; sitten ne heidän keskuudessaan, jotka eivät uskoneet, tulivat kateelliseksi hänelle." Heitä käskettiin palvelemaan Allahia, "suorittaa rukoukset" ja "uhrata säädetyt almut" - nämä ovat kolme islamin viidestä pilarista. Ne juutalaiset ja kristityt, jotka hylkäävät Muhammedin, ovat "ihmisistä kurjimpia" (jae 6) - keskeinen jae Koraanin monien uskottomien ihmisarvon kieltävien jakeiden joukossa - kun taas uskovaiset "ovat totisesti parhaita olentoja" (jae 7).

Suura 99, "Maanjäristys", kertoo maailmanlopusta (jakeet 1-5, jolloin hyvät erotetaan pahoista (jakeet 6-8). Oletko ehkä vasenkätinen? Tafsir al-Jalalayn kertoo, että "sinä päivänä ihmiset saapuvat Tuomion paikalle erillisissä ryhmissä jaettuna siten, että ne jotka ottavat [kirjan] oikealla kädellä, menevät Paratiisiin, mutta ne jotka ottavat sen vasemmalla kädellä, joutuvat tuleen..."

Seuraavat viisi suuraa antavat samanlaisia varoituksia, Suura 100, "Sotaratsu", huomauttaa ihmiskunnan kiittämättömyydestä Allahia kohtaan (jae 6), ja varoittaa Tuomiopäivästä (jakeet 9-11). Suura 101, "Vyöryvä tuho", käsittelee myös tuomiopäivää huomauttaen, että jokaisen hyvien tekojen täytyy ylittää pahat, kun ne punnitaan vaa'alla, jotta elämä olisi "täynnä tyydytystä", muuten häntä odottaa hornan liekit (jakeet 6-11). Suura 102, "Rikkauksien kartuttamisen suura", kritisoi niitä, jotka tavoittelevat maallisia rikkauksia (jae 1) ja unohtavat väistämättömän kuoleman (2) ja helvetin (6). Suura 103, "Ajan suura", vakuuttaa ihmiskunnan olevan tuhon oma (jae 2), paitsi ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja (jae 3). Oikeusoppinut Ash-Shafi'i sanoi: "Jos ihmiset pohtisivat tätä suuraa, se olisi heille riittävä." Suura 104, "Parjaaja", suree niitä, jotka ovat varakkaita (jae 2), ja jotka juoruilevat ja panettelevat (jae 1), luullen heidän rikkautensa tekevän heistä kuolemattomia (jae 3). Heidät heitetään helvetin tuleen (jakeet 4-6).

Aikainen mekkalainen suura 105, "Norsu", viittaa tapahtumaan, jonka sanotaan sattuneen vuonna 570, Muhammedin syntymävuonna. Jemeniläinen kristitty hallitsija Abraha johti sotajoukkonsa (johon kuului sotanorsuja) Arabiaan hävittääkseen Mekan Kaaban. Kaaban vartijoilla ei ollut mahdollisuutta puolustautua, mutta silloin Allah lähetti lintuparvet heittelemään kiviä hyökkääjien päälle (jakeet 3-4). Tässä tulee jälleen esiin se ajatus, että Allahin totteleminen tuo mukanaan maallista menestystä, mutta tottelemattomuus tuo onnettomuuden.

Suura 106, "Quraish", kutsuu Mekan pakanallista arabiheimoa Quraishia (johon myös Muhammed kuului), jotka olivat Ka'ban - silloin vielä pakanallisen pyhäkön - ylläpitäjiä, palvelemaan ainoastaan todellista pyhäkön Herraa, Allahia (jae 3). Suura 107, "Almujen suura", tuomitsee ne, jotka kieltävät tulevan tuomion (jae 1), kohtelevat huonosti orpoja (jae 2) ja muita hädänalaisia (jae 3), ja jotka eivät rukoile (jae 5). Suura 108, "Hyvyyksien runsaus", puhuttelee Muhammedia kertoen hänelle, että ne jotka vihaavat häntä, menettävät kaiken (jae 3). Tafsir al-Jalalayn sanoo, että "tämä ilmoitettiin koskien al-Asi b. Wa'ilia, joka kutsui Profeettaa nimityksellä al-abtar, 'katkaistu', kun hänen poikansa al-Qasim kuoli." Kukaan Muhammedin pojista ei elänyt aikusikään asti.

Suuraa 109, "Epäuskoisten suuraa", lainataan nykyään usein osoituksena Koraanin suvaitsevaisuudesta. Useimpien uskonoppineiden mukaan tämä on mekkalainen suura, joka ilmoitettiin Muhammedille, kun muslimit olivat vähäinen, heikko ja puolustuskannalla oleva joukko, joka pelkäsi pakanallisia quraisheja - suura on mahdollisesti muslimien anomus tulla suvaituksi, eikä suinkaan jalo suvaitsevaisuuden osoitus vastustajia kohtaan. Al-Wahidi selittää kuitenkin, että tämä suura oli quraishin esittämän tarjouksen torjunta: "Seuratkaa te meidän uskontoamme, niin me seuraamme teidän. Te palvotte meidän jumalankuviamme vuoden ja me palvomme Allahia seuraavan vuonna. Tällä tavoin voimme nähdä onko se mitä te olette tuoneet, parempaa kuin se, mitä meillä on, ja silloin otamme siitä omaksemme sen, mikä on hyvää, ja te voitte ottaa omaksenne sen, mikä meidän omassamme on parempaa." Muhammed hylkäsi tarjouksen: "Allah on kieltänyt minua asettamasta ketään hänen rinnalleen."

Joka tapauksessa, Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä suura ilmoitettiin ennen kuin Muhammedia "käskettiin käymään sotaan" kuvainpalvojia vastaan. Ja Muhammad al-Ghazali, jota pidetään usein reformistina, kirjoittaa pahaenteisesti tästä suurasta kirjassaan Journey Through the Qur'an koskien suvaitsevaisuuden rajoja: "Islamin sortamista ja sen olemassaolon oikeutuksen kieltämistä ei voida sietää. On tehtävä selväksi, että veren on vuodettava, kunnes tämä paha mielihalu on hävitetty ja islamin voima on palautettu ja sen sharia on turvassa ja täydellinen toimeenpano on taattu. Ymmärtävätkö sortajat tämän?"

Suura 110, "Avun suura", kehottaa Muhammedia ylistämään Allahia ja rukoilemaan anteeksiantoa, kun hän näkee ihmisten kääntyvän islamin "suurin joukoin" (jae 2). Tämä oli islamin perimätiedon mukaan viimeinen suura, joka ilmoitettiin Muhammedin ollessa kuolinvuoteellaan. Hän oli Arabian herra ja massakääntymisiä todella tapahtui - ja niin hän tehtävän suorittaneena kuoli.

Suuraa 111, "Liekkien lietsojaa", selitetään hadithissa (Bukhari, vol. 6, kirja 65, no. 4770, Darussalam-editio), jossa Muhammed kiipeää vuorelle ja puhuttelee quraisheja. Kun he ovat kokoontuneet, hän sanoo heille: "Minä olen teidän varoittajanne kauhean rangaistuksen edessä." Tämä ärsytti Abu Lahabia, Muhammedin setää, joka huusi muslimiprofeetalle: "Kuihtukoon kätesi tänä päivänä. Tämänkö takia sinä olet kutsunut meidät kokoon?" Silloin Muhammedille ilmoitettiin tämä suura, jossa Abu Lahab ja hänen vaimonsa tuomitaan helvetin tuleen.

Suura 112, "Ykseyden suura", torjuu ajatuksen, että Allahilla olisi lapsia (jae 3) - tällä ei tarkoiteta ainoastaan kristinuskoa, vaan myös pakanoiden "Allahin tyttäriä": joita Muhammed ehti hetken suositella saatanallisten säkeiden sattumuksessa.

Suura 113, "Päivänkoitto", ja suura 114, "Ihmisten suura", tunnetaan yhteisesti nimellä Al-Mu'awwidhatan: kaksi suuraa, jotka etsivät turvaa Allahilta pahaa vastaan. Ne on luultavasti ilmoitettu varhain Muhammadin profeetan uralla, ja niillä on aivan erityinen merkitys islamilaisessa hartauden harjoituksessa pahan torjujina - kun Muhammed makasi sairasvuoteella ennen kuolemaansa, hän lausui näitä yhä uudelleen.

Ja näin päättyy Koraani.


Blogging the Qur’an: Suras 97-114

96. Hyytynyt veri

Islamin tradition mukaan Muhammed, menestynyt arabialainen kauppias Mekan Quraish-heimosta, oli neljäkymmentä vuotias, kun hän rukoili eräässä luolassa lähellä Mekkaa. Hän vietti koko yön rukoillen ja silloin enkeli tuli hänen luokseen ja käski hänen lukea ja lausua lukemansa ääneen. Muhammed vastasi: "En osaa lukea."

Henkiolento ei kuitenkaan hyväksynyt vastaväitteitä. Bukharin muistiinmerkitsemän Hadithin mukaan hän painosti Muhammedia niin hirvittävästi, että oli vahingoittaa tätä fyysisesti:
(Profeetta lisäsi), "Enkeli tarttui minuun kovakouraisesti ja painoi minua niin kovasti, etten kestänyt sitä enää. Silloin hän vapautti minut ja käski minun uudelleen lukea ja minä vastasin: "En osaa lukea." Silloin hän tarttui jälleen minuun ja painoi minua toisen kerran niin etten kestänyt sitä enää. Silloin hän päästi minut ja käski minun jälleen lukea, mutta vastasin taas: "En osaa lukea (tai 'mitä minun pitäisi lukea?)". Sitten hän tarttui minuun kolmannen kerran ja painoi minua ja sitten päästi minut ja sanoi: "Lue julki Herrasi nimeen, joka on luonut, luonut ihmisen hyytyneestä verestä. Lue! Sillä Herrasi on ylevin; Hän, joka on opettanut käyttämään kynää, opettanut ihmiselle sen, mistä tämä ei ennen tiennyt." (96:1-5)

Tämä on kuuluisa Koraanin ensimmäinen ilmestys, joka on nyt kirjattu suuran 96 jakeisiin 1-5. Tavanomaisessa islamin perimätiedossa se oli Gabriel, joka ilmestyi Muhammedille, mutta aikaisimmat islamin lähteet piirtävät hieman monimutkaisemman kuvan. 800-luvun islamin historioitsija Ibn Sa'd kirjoittaa traditioista, että enkeli nimeltä Serafel olisi alunperin ilmestynyt Muhammedille ja Gabriel olisi tullut hänen tilalleen vasta kolmen vuoden jälkeen. Hän sanoo myös, että "oppineet ja sira-kirjallisuuden merkinnät" ovat ristiriidassa tämän perimätiedon kanssa ja on sitä mieltä, että ainoastaan Gabriel ilmestyi Muhammedille. On kuitenkin melko vaikea nähdä, miksi joku olisi saanut ajatuksen siitä, että Muhammedia tavannut enkeli olisi ollut joku muu kuin Gabriel, jos islamin perimätieto oli ollut alusta asti täysin varma, että enkeli oli Gabriel.

Aluksi Muhammed suhtautui tähän hengelliseen kokemukseen varsin ahdistuneesti. Ibn Sa'din mukaan hän "kärsi suurta tuskaa ja hänen kasvonsa muuttuivat harmaiksi." 700-luvun islamin historioitsijan Ibn Ishaqin mukaan hän epäili olevansa demonien riivaama ja hän yritti siksi jopa tappaa itsensä:
"Menen vuoren huipulle ja heittäydyn alas tappaakseni itseni ja saavuttaakseni rauhan. Ja kun olin toteuttamassa suunnitelmaani, kuulin äänen taivaasta sanovan: 'Oi Muhammed! Sinä olet Jumalan lähettiläs ja minä on olen Gabriel.' Nostin katseeni taivaalle nähdäkseni kuka puhui ja katso! Gabriel seisoi hajareisin taivaanrannassa, ja sanoi: 'Oi Muhammed! Sinä olet Jumalan lähettiläs ja minä olen Gabriel."

Muhammed palasi vaimonsa Khdijan luo täysin poissa tolaltaan. Aisha kertoo Bukharin hadithissa:
"Silloin Allahin lähettiläs palasi saatuaan ilmestyksen ja hänen sydämensä hakkasi; hänen niskansa ja hartioidensa lihakset vapisivat kunnes hän tuli (vaimonsa) Khadijan luo ja sanoi: 'Peitä minut!' He peittivät hänet kunnes hän ei enää pelännyt ja sitten hän sanoi: 'Oi Khadija! Mikä minussa on vikana? Pelkäsin, että jotain pahaa tapahtuu minulle.' Sitten hän kertoi kaiken, mitä oli tapahtunut."

Ibn Ishaq sanoo, että hän kertoi vaimolleen pelkonsa: "Voi minua, olenko runoilija tai riivattu." Hän tarkoittii "runoilijalla" sellaista, joka saa hurmioituneita, mahdollisesti demonisia, näkyjä. Mutta Bukharin mukaan Khadija uskoi Muhammediin enemmän kuin tämä itseensä. Hän vei Muhammedin tapaamaan setäänsä Waraqaa, nestorilaista kristittyä pappia, joka kertoi Muhammedille hänen luonaan vierailleen enkelin henkilöllisyyden: "Tämä on sama, joka pitää salaisuudet (enkeli Gabriel) ja jonka Allah lähetti Moosekselle."

Ilman Khadijan (Muhammedin ainoa vaimo kuolemaansa saakka) huolenpitoa ja Waraqan vakuutusta, maailma ei ehkä olisi tulenut tuntemaan islamia. Vähän sen jälkeen kun Waraqa oli tunnistanut olennon, joka oli ilmestynyt Muhammedille, vanha mies kuoli. Ja hänen käytännössä profeetaksi voitelemansa mies vaipui taas sellaiseen epätoivoon, että hän harkitsi jälleen itsemurhaa. Bukhari kertoo:
Mutta muutama päivä Waraqan kuoleman jälkeen ja jumalallisten ilmestysten myös hetkeksi tauottua, profeetta tuli niin surulliseksi, että kuulimme hänen aikoneen useita kertoja hypätä korkeiden vuorien huipuilta, mutta joka kerta kun hän pääsi huipulle, tuli Gabriel ja sanoi: "Oi Muhammed! Sinä olet totisesti Allahin lähettiläs." Ja silloin hänen sydämensä hiljeni ja hän rauhoittui ja palasi kotiin.

Tämän kerrotaan tapahtuneen jälleen kun Muhammed joutui odottamaan liian kauan Gabrielin uutta ilmestystä. Bukhari kertoo myös, että "aina kun ilmestysten väli tuli liian pitkäksi [Muhammed] aikoi jälleen tehdä kuten ennenkin, mutta kun hän pääsi vuoren huipulle, Gabriel ilmestyi hänelle ja sanoi saman kuin aina ennenkin."

Toisessa Bukharin hadithissa Muhammed reagoi ilmestysten jatkumiseen samalla tavalla kuin oli reagoinut ensimmäiseen. Hän selitti:
Jumalallinen Ilmestys viipyi jonkin aikaa, mutta yhtäkkiä ollessani kävelemässä kuulin äänen taivaista ja kun katsoin taivaalle, näin hämmästyksekseni sen enkelin, joka oli tullut luokseni Hiran luolassa, ja hän istui tuolilla taivaan ja maan välissä. Olin niin peloissani, että kaaduin maahan ja menin perheeni luo ja sanoin heille: "Peittäkää minut! Peittäkää minut!"

Loput suurasta on myöhempää perua ja se käsittelee ihmisen kiittämättömyyttä: hän ajattelee elävänsä omista ansioistaan (jae 7) vaikka on riippuvainen Herrastaan (jae 8). Mies, joka yrittää estää toista rukoilemasta (jakeet 9-10) kääntää selkänsä totuudelle (jae 13), mutta häntä rangaistaan (jakeet 15-16) eikä kukaan auta häntä (jae 17). Muhammedin ei tule kiinnittää häneen huomiota, vaan omistautua Allahin palvelukseen (jae 19). Ibn Kathir sanoo, että "tämä kaikki viittaa Abu Jahliin, Allah hänet kirotkoon. Hän uhkaili Profeettaa kun tämä suoritti Salahia [islamilainen rukous] Ka'abassa".


Blogging the Qur’an: Sura 96, “Clots of Blood”
Hyytyneen veren suura

perjantai 3. helmikuuta 2017

Suurat 87-95

Tuomion ja kadotuksen julistus jatkuu näissä mekkalaisissa suurissa: suurassa 87, "Korkeimman suura", Allah käskee Muhammedia ylistämään Allahia hänen luomistyönsä tähden (jakeet 1-5). Sitten Allah vakuuttaa Muhammedille, että hän opettaa Koraanin niin ettei Muhammed unohda sitä, paitsi siltä osin mitä Allah tahtoo (jakeet 6-7) - mikä muistuttaa Allahin myöhempää lupausta, ettei hän anna Koraanista minkään osan unohtua ellei hän korvaa sitä paremmalla (2:106). Muhammedin pitää varoittaa ihmisiä; jumalaapelkäävät ottavat varoituksesta vaarin (jae 10), mutta ne jotka eivät kuule varoitusta, heitetään tuleen (jakeet 12-13). Koraani vakuuttaa, että tämä on sama ilmoitus, mikä on annettu jo aikaisemmin Aabrahamille ja Moosekselle (jakeet 18-19). Se että Koraanin ilmoitus eroaa nykyisistä Mooseksen kirjoista, on islamin apologisteille todistus siitä, että juutalaiset ovat väärentäneet omat kirjoituksensä.

Suurassa 88, "Musertava tapahtuma", Allah kertaa monia näiden suurien keskeisiä teemoja: uskottomia kidutetaan helvetissä (jakeet 1-7); uskovaiset saavat nauttia Paratiisin puutarhoissa (jakeet 8-16); koko luomakunta todistaa Allahista (jakeet 17-20); Muhammedin tehtävä on vain varoittaa, eikä hän ole heidän kaitsijansa, mutta Allah rankaisee uskottomia (jakeet 21-26).

Maududi sanoo, että suura 89, "Päivänkoitto", "ilmoitettiin, kun uusien islamin käännynnäisten vaino alkoi Mekassa". Niinpä suura kertaa niitä vitsauksia, joita Allah langetti niiden päälle, jotka hylkäsivät aikaisemmat profeetat (jakeet 6-14), ja varoittaa rikkauksia rakastavaa epäoikeudenmukaista miestä, joka ei ruoki köyhiä, että Tuomio ja helvetti odottavat häntä (jakeet 15-30).

Suurassa 90, "Kaupunki", Allah vannoo Mekan kautta (jae 1), missä Muhammed asuu (jae 2), ja vanhempien ja lasten kautta (jae 3), että hän on luonut ihmisen elämään vaikeuksissa (jae 4) ja siksi ihmisen ei pidä kuvitella etteikö hän olisi vastuussa korkeammalle voimalle (jakeet 5-10). Sellainen mies ei ole yrittänyt nousta kaitaa polkua (jakeet 11-12), mihin kuuluu orjan vapautus (jae 13), nälkäisen ruokkiminen (jae 14) ja orvoista (15) ja köyhistä (16) huolehtiminen. Näitä tekevät ovat oikealla polulla (jakeet 17-18), mutta muut joutuvat helvettiin (jakeet 19-20).

Suurassa 91, "Aurinko", Allah vannoo auringon (1), kuun (2), päivän (3), yön (4), taivaan (5), maan (6) ja sielun (7) kautta, että sielunsa puhtaana pitävät menestyvät (jae 9) ja sen turmelevat epäonnistuvat (jae 10). Jakeissa 11-15 kerrotaan jälleen tarina profeetta Salihista ja Allahin naaraskamelista, tarina, joka voidaan löytää myös suurista 11 ja 26. Ibn Kathir selittää: "He kokoontuivat ja vaativat häntä tuomaan kivestä esiin naaraskamelin, joka on kymmenennellä kuulla tiineenä ja he osoittivat erästä kiveä. Allahin profeetta Salih pani heidät lupaamaan, että jos hän toteuttaa heidän vaatimuksensa, he uskovat häntä ja seuraavat häntä. Siihen he suostuivat. Allahin profeetta Salih, rauha olkoon hänen kanssaan, seisoi ja rukoili ja hän pyysi Allahia toteuttamaan heidän tahtonsa. Silloin heidän osoittamansa kivi aukesi paljastaen naaraskamelin, joka oli kymmenennellä kuulla tiineenä, juuri niin kuin he olivat vaatineet. Jotkut heistä uskoivat, mutta useimmat eivät." He menivät niin pitkälle, että vahingoittivat kamelia (jae 14), mistä he saivat rangaistuksensa.

Suura 92, "Yö", kehottaa hyväntekeväisyyteen. "Joka on antelias ja karttaa pahaa" (jae 5), häntä Allah auttaa "saavuttamaan onnellisen päämäärän" (jae 7), kun taas "itseänsä täynnä" oleva "kitsas" (jae 8) joutuu "pahan valtaan" (jae 10).

Seuraavaksi siirrytään käsittelemään Muhammedia itseään. Allah lohduttaa Muhammedia suurassa 93, "Varhaishetkien suura", ettei hän ole unohtanut häntä tai tyytymätön häneen (jae 3). Allah ilmoitti tämän Muhammedille vastauksena naiselle, joka pilkkasi Muhammedia: hadithin mukaan "Profeetta sairastui eikä jaksanut rukoilla pariin yöhön.  Silloin tuli eräs nainen ja sanoi: 'Oi Muhammed! Luulenpa, että se paha henki on viimein jättänyt sinut.'" Tai toisessa, Ibn Abbasin versiossa: "Kun Koraania ilmoitettiin Allahin lähettiläälle, Jibril [Gabriel] jätti erään kerran tulematta useaan päivään. Allahin lähettiläs oli huolissaan siitä. Silloin kuvainpalvojat alkoivat sanoa: 'Hänen Herransa on hylännyt hänet ja vihaa häntä.'"

Allah muistuttaa Muhammedia siitä, että hän oli orpo ja että Allah piti hänestä huolta (jae 6) ja siksi hänen on oltavat hyvä orvoille (jae 9). Ibn Kathir selittää: "Tämä on viittaus tapahtumiin, kun hänen isänsä kuoli hänen ollessaan vielä äitinsä kohdussa, ja hänen äitinsä, Amina bint Wahb, kuoli kun hän oli vasta kuuden vanha. Tämän jälkeen hän oli isoisänsä Abdul-Muttalibin huollettavana, kunnes tämäkin kuoli Muhammedin ollessa kahdeksan vuotias. Sitten hänen setänsä Abu Talib otti hänet huostaansa ja suojeli häntä, auttoi häntä, nosti hänen arvoaan, kunnioitti häntä ja jopa esti omaa kansaansa vahingoittamasta häntä, kun hän oli 40-vuotias ja Allah oli antanut hänelle profetian." Ja kuten olemme nähneet, useat mekkalaiset suurat sisältävät vastauksia Muhammedin oman kansan pakanallisen Quraish-heimon vastaväitteisiin ja pilkkaan.

Suurassa 94, "Avartaminen", Allah lohduttaa profeettaansa ja muistuttaa jälleen kuinka hän on auttanut tätä. Hän on ottanut pois hänen kuormansa (jae 2) ja korottanut hänen arvoaan (jae 4). Hän on "avartanut" hänen rintaansa (jae 1) - mikä muistuttaa Allahin lupausta, että "ketä Jumala tahtoo johdattaa, hänen rintansa avaa Hän Islaamille" (6:125).

Allah varoittaa suurassa 95, "Viikunapuu", että vaikka mies on luotu "parhaaseen muotoonsa" (jae 4), hänet kyllä alennetaan "alhaista alemmaksi" (jae 5) - paitsi ne, jotka "uskovat ja hyvää tekevät" (jae 6). Tässä on jälleen yksi syy vääräuskoisten halveksuntaan, joka on niin tyypillistä nykyajan islamilaiselle keskustelulle - ne, jotka eivät usko, ovat Allahin omien sanojen mukaan "alhaisista alhaisimpia."


Blogging the Qur’an: Suras 87-95
Koraani suomeksi


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Suurat 77-86

Olemme nyt päässeet Koraanissa kohtaan, missä suurat ovat mekkalaisia, lyhyitä, runollisia, silmäänpistävän mielikuvitusrikkaita, ja ne kiirehtivät varoittamaan lähestyvästä Tuomiopäivästä. "Voi sinä päivänä niitä, jotka totuutta hylkivät!" Tämä on suuran 77 ("Edelläkävijät") aihe ja kertosäe (jakeet 15,19,24, 28, 34, 37, 40, 45, 47, 49). Voi heitä, sillä heitä rangaistaan ankarasti tuomion päivänä (13,14,38), silloin Allah erottaa heidät, jotka hylkäsivät islamin niistä, jotka ottivat sen vastaan. Hän pilkkaa uskottomia sanoen sinä päivänä: "Jos viekkauteen pystytte, niin yrittäkää sitä Minua vastaan" (jae 39).

Suura 78, "Sanoma", on samanlainen varoittaen kauheasta tuomion päivästä (jae 17) ja sisältäen Allahin varoituksen, että helvettiin tuomittujen juoma on "kiehuvaa tai jääkylmää" (jae 25), kun taas puutarhan vanhurskailla on seuranaan "nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä" (jae 33). Ibn Abbasin, Mujahidin ja muiden mukaan "tämä merkitsee pyöreitä rintoja. Tällä tarkoitetaan, että näiden tyttöjen rinnat ovat aivan pyöreät eivätkä ollenkaan riipu, sillä he ovat neitsyitä, kaikki saman ikäisiä. Tämä tarkoittaa, että heillä on vain yksi ikä."

Samanlaista saamme kuulla suurassa 79, "Jousten jännittäjät", joka alkaa Allahin vannoessa taivaallisten olentojen tai enkelien nimeen, teksti on moniselitteinen. Allah tekee tällaisia valoja monissa Koraanin ajallisesti aikaisissa suurissa - mikä on aika erikoista ja kyseenalaistaa islamin  väitteen, että Koraani on suorasanaista Allahin puhetta, sillä olisi huomattavasti loogisempaa, että Muhammed vannoisi nämä valat. Miksi Allahin täytyisi todistaa omia sanojaan vannomalla minkään kautta? Faraon välinpitämättömyys Mooseksen varoituksesta, ja siitä seurannut rangaistus, otetaan jälleen esiin (jakeet 15-25). Jälleen selvä rinnastus varoituksiin Muhammedin sanoman hylkäämisestä, sillä hän, kuten Mooses, on "varoittaja" niille, jotka pelkäävät Tuomiopäivää (jae 45).

Koraani kehottaa toistuvasti muslimeja tottelemaan Muhammedia (3:32; 3:132; 4:13; 4:59; 4:69; 4:80; 5:92; 8:1; 8:20; 8:46; 9:71; 24:47; 24:51; 24:52; 24:54; 24:56; 33:33; 47:33; 49:14; 58:13; 64:12) ja sanoo hänen olevan "todella erinomainen esikuva" kaikille muslimeille (33:21) - häntä ei kuitenkaan pidetä synnittömänä. Muhammedin taipumuksesta syntiin on yhtenä selvänä todistuksena suura 80, "Otsanrypistys", missä Allah moittii Muhammedia, koska tämä käännytti pois köyhän sokean miehen, mutta antoi kovasti huomiota rikkaalle miehelle (jakeet 1-12). Tässä on jälleen Koraanin kertojaa ja yleisöä koskeva kummallisuus, sillä suura aloittaa puhumalla Muhammedista kolmannessa persoonassa, vaikka muualla Allah muutamia huomattavia poikkeuksia lukuunottamatta puhuttelee profeettaansa suoraan.

Allah jatkaa Koraanin ylistyksellä jakeissa 13-16 ja puhuu ihmisten kiittämättömyydestä ja Allahin hylkäämisisestä, vaikka tunnusmerkit ovat näkyvillä kaikkialla luonnossa (jae 17-42).

Suura 81, "Umpeenmeno", maalaa elävän ja kiehtovan kuvan Tuomiopäivästä, kun maailma hävitetään (jakeet 1-6) ja sielut kootaan yhteen (jae 7), ja elävältä haudatulta tyttövauvalta kysytään, minkä rikoksen vuoksi hänet surmattiin (jakeet 8-9). Muslimit ovat viitanneet tähän kohtaan ylpeydellä kautta islamin historian väittäen, että islam lopetti pakanallisten arabien käytännön tyttövauvojen hautaamisesta elävältä.

Allah sanoo Muhammedista: "tämä on totisesti jalon sananjulistajan sanoma, sellaisen, jonka valta tulee voiman Herralta" (jakeet 19-20), eikä hän houraile (jae 22) tai myöskään välitä pahan hengen sanoja (jae 25). Hänen sanomansa auttaa "jokaista teistä, joka tahtoo pysytellä oikealla tiellä" (jae 28), mutta "ette te itse tahdo, ellei Jumala, maailmojen Herra, sitä tahdo" (jae 29) - tässä kielletään jälleen ihmisen vapaa tahto.

Suura 83, "Väärintekijät", selittää, että Tuomiopäivänä avataan pahojen tekojen kirja (Sijjin, jakeet 7-9) ja samoin hyvien tekojen kirja (Illiyin, jakeet 18-21) ja niiden perusteella lähetetään ihmiset joko paratiisiin tai helvettiin. Syntiset tapasivat nauraa vanhurskaille ja pilkata heitä, mutta sinä päivänä vanhurskaat nauravat uskottomille (jakeet 29-34).

Suura 84, "Ratkeaminen", on hyvin saman kaltainen. Se alkaa jälleen Tuomiopäivän luonnonmullistusten kuvauksella (jakeet 1-5) ja jatkaa puhumalla kirjasta, johon teot on merkitty (jakeet 6-12) sekä maallisen onnen turhuudesta niille, jotka hylkäävät Allahin (jakeet 13-15). Luonnonihmeet esitetään jälleen todisteena Allahista (jakeet 16-18). Suura päättyy varoituksilla rangaistuksesta, joka odottaa uppiniskaisia vääräuskoisia (jakeet 19-25).

Suura 85, "Tähtitaivas", kiroaa "tulikuopan miehet" (jakeet 4-10), jotka olivat uskovaisten vihollisia. Ibn Kathir selittää: "Tämä koskee niitä, jotka olivat uskottomien joukossa. He yrittivät pakottaa Allahiin uskovat luopumaan uskostaan. Uskovaiset kuitenkin kieltäytyivät kääntymästä, jolloin he kaivoivat näitä varten kaivannon. Sitten he sytyttivät sen tuleen ja ruokkivat tulta pitääkseen sen liekeissä. Sitten he yrittivät jälleen saada uskovaiset jättämään uskontonsa, mutta yhä nämä kieltäytyivät. Niinpä he heittivät heidät tuleen." Seuraavaksi ylistetään Allahia ja valitetaan uskottomien jääräpäisyyttä (jakeet 11-20) ja sitten ylistetään vielä Koraania, "joka tauluille kirjoitettuna on hyvin säilynyt" (jakeet 21-22) - mikä on perusta islamin doktriinille, että Koraani on ikuinen.

Suura 86, "Aamutähti", kutsuu ihmisiä miettimään sitä, että heidät on luotu "pienestä, pursuavasta pisarasta" (jae 6), todisteena siitä, että Allah voi herättää kuolleet Tuomiopäivänä (jae 8). Koraani on "ratkaiseva sana" (jae 13) - viimeinen sana kaikissa kiistakysymyksissä - eikä "mitään joutavaa puhetta" (jae 14). Uskottomat juonivat Muhammedia vastaan (jae 15), mutta Allah juonii puolestaan heitä vastaan (jae 16), niinpä Muhammedin tulee myöntää heille aikaa hetkiseksi (jae 17). Tämä tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "se lankeaa heidän päälleen kärsimyksenä, rangaistuksena ja hävityksenä." Se kärsimys tulee varmasti eikä kukaan voi sitä estää.


Blogging the Qur’an: Suras 77-86
Koraani suomeksi