lauantai 4. helmikuuta 2017

Robert Spencerin Koraaniblogi (Blogging the Qur’an)

Esipuhe

1. Avauksen suura

2. Lehmän suura (1-39)
2. Lehmän suura (40-75)
2. Lehmän suura (75-140)
2. Lehmän suura (141-210)
2. Lehmän suura (211-221)
2. Lehmän suura (222-286)

3. Imranin perhe (1-32)
3. Imranin perhe (33-63)
3. Imranin perhe (64-120)
3. Imranin perhe (121-200)

4. Naiset (1-16)
4. Naiset (17-34)
4. Naiset (35-104)
4. Naiset (104-176)

5. Pöytä (1-60)
5. Pöytä (61-120)

6. Karja (1-83)
6. Karja (84-165)

7. Rajamuuri (1-102)
7. Rajamuuri (103-206)

8. Sotasaalis (1-30)
8. Sotasaalis (31-75)

9. Katumus (1-5)
9. Katumus (6-14)
9. Katumus (14-28)
9. Katumus (29, osa I)
9. Katumus (29, osa II)
9. Katumus (30-49)
9. Katumus (50-80)
9. Katumus (81-129)

10. Joona

11. Huud

12. Joosef

13. Ukonilma

14. Aabraham

15. Kallio

16. Mehiläinen

17. Israelin lapset (1)
17. Israelin lapset (2-111)

18. Luola (1-59)
18. Luola (60-82)
18. Luola (83-110)

19. Maria

20. Ta Ha

21. Profeetat

22. Pyhiinvaellus

23. Uskovaiset

24. Valo (1-20)
24. Valo (21-64)

25. Ymmärrys

26. Runoilijat

27. Muurahainen

28. Kertomus

29. Hämähäkki

30. Roomalaiset ja 31. Lukmaan

32. Palvominen

33. Liittoutuneet (1-27)
33. Liittoutuneet (21-73)

34. Saba ja 35. Luoja

36. Jaa Siin

37. Rivistöt

38. Saad

39. Joukot

40. Anteeksiantava

41. Erotteleminen, 42. Neuvonpito

43. Koreus, 44. Savu, 45. Polvistuminen

46. Hiekkakunnaat

47. Muhammad, 48. Voitto

49. Sisähuoneet, 50. Qaaf, 51. Tuhlaajat, 52. Vuori

53. Tähti

54. Kuu, 55. Laupias Armahtaja, 56. Suuri Tapahtuma, 57. Rauta

58. Oikeutta etsivä, 59. Maasta karkoitus

60. Tutkinnan alainen

61. Taistelurintama, 62. Hartauskokous

63. Tekopyhät, 64. Harhoista havahtuminen, 65. Avioero, 66. Kielto

67. Valtakunta, 68. Kynä, 69. Varma tuho, 70. Nousevat portaat, 71. Nooa

72. Dzinnit, 73. Vaippaansa kääriytynyt, 74. Viittaan kiedottu, 75. Ylösnousemus, 76. Ihminen

Suurat 77-86

Suurat 87-95

96. Hyytynyt veri

Suurat 97-114

Suurat 97-114

Suurasta 97, "Siunattu yö", ei olla varmoja onko se mekkalainen vai medinalainen, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä, sillä se ei sisällä mitään opillisesti merkittävää. "Siunattu yö" viittaa Muhammedin ensimmäiseen ilmestykseen (jae 1), joka on kirjattu suuran 96 jakeisiin 1-5. Se on "arvokkaampi kuin tuhat kuukautta" (jae 3), sillä silloin Henki laskeutui alas - henki on Tafsir al-Jalalayinin ja muiden mukaan enkeli Gabriel.

Islamissa Siunattu yö on omistettu rukoukselle ja sitä vietetään yleensä yhtenä Ramadanin viimeisistä kymmenestä päivästä.

Suura 98, "Selvä todistus", on luultavasti medinalainen ja se on medinalaisten suurien tapaan sotainen ja jakaa niiden halveksunnan Kirjan kansoja (lähinnä juutalaiset ja kristityt) kohtaan. Maududi sanoo, että sen sijainti suurien 96 ja 97 jälkeen on "hyvin merkityksellinen. Sura Al-Alaq [96] sisältää ensimmäisen ilmoituksen ja suura Al-Qadr [97] osoittaa milloin se ilmoitettiin, ja tässä suurassa selitetään miksi on tarpeen lähettää lähettiläs Pyhän Kirjan mukana."

Miksi se on tarpeen? Siksi että juutalaiset ja kristityt eivät usko ilman selviä todisteita (jae 1) ja tämä todiste on Muhammed ja Koraani (jae 2). Mutta vaikka Muhammed tulikin, jakaantuivat Kirjan kansat eri lahkoihin (jae 4) - kuten Tafsir al-Jalalayn selittää: "Ennen hänen tulemistaan he olivat kaikki päättäneet uskoa häneen sitten kun hän tulee; sitten ne heidän keskuudessaan, jotka eivät uskoneet, tulivat kateelliseksi hänelle." Heitä käskettiin palvelemaan Allahia, "suorittaa rukoukset" ja "uhrata säädetyt almut" - nämä ovat kolme islamin viidestä pilarista. Ne juutalaiset ja kristityt, jotka hylkäävät Muhammedin, ovat "ihmisistä kurjimpia" (jae 6) - keskeinen jae Koraanin monien uskottomien ihmisarvon kieltävien jakeiden joukossa - kun taas uskovaiset "ovat totisesti parhaita olentoja" (jae 7).

Suura 99, "Maanjäristys", kertoo maailmanlopusta (jakeet 1-5, jolloin hyvät erotetaan pahoista (jakeet 6-8). Oletko ehkä vasenkätinen? Tafsir al-Jalalayn kertoo, että "sinä päivänä ihmiset saapuvat Tuomion paikalle erillisissä ryhmissä jaettuna siten, että ne jotka ottavat [kirjan] oikealla kädellä, menevät Paratiisiin, mutta ne jotka ottavat sen vasemmalla kädellä, joutuvat tuleen..."

Seuraavat viisi suuraa antavat samanlaisia varoituksia, Suura 100, "Sotaratsu", huomauttaa ihmiskunnan kiittämättömyydestä Allahia kohtaan (jae 6), ja varoittaa Tuomiopäivästä (jakeet 9-11). Suura 101, "Vyöryvä tuho", käsittelee myös tuomiopäivää huomauttaen, että jokaisen hyvien tekojen täytyy ylittää pahat, kun ne punnitaan vaa'alla, jotta elämä olisi "täynnä tyydytystä", muuten häntä odottaa hornan liekit (jakeet 6-11). Suura 102, "Rikkauksien kartuttamisen suura", kritisoi niitä, jotka tavoittelevat maallisia rikkauksia (jae 1) ja unohtavat väistämättömän kuoleman (2) ja helvetin (6). Suura 103, "Ajan suura", vakuuttaa ihmiskunnan olevan tuhon oma (jae 2), paitsi ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja (jae 3). Oikeusoppinut Ash-Shafi'i sanoi: "Jos ihmiset pohtisivat tätä suuraa, se olisi heille riittävä." Suura 104, "Parjaaja", suree niitä, jotka ovat varakkaita (jae 2), ja jotka juoruilevat ja panettelevat (jae 1), luullen heidän rikkautensa tekevän heistä kuolemattomia (jae 3). Heidät heitetään helvetin tuleen (jakeet 4-6).

Aikainen mekkalainen suura 105, "Norsu", viittaa tapahtumaan, jonka sanotaan sattuneen vuonna 570, Muhammedin syntymävuonna. Jemeniläinen kristitty hallitsija Abraha johti sotajoukkonsa (johon kuului sotanorsuja) Arabiaan hävittääkseen Mekan Kaaban. Kaaban vartijoilla ei ollut mahdollisuutta puolustautua, mutta silloin Allah lähetti lintuparvet heittelemään kiviä hyökkääjien päälle (jakeet 3-4). Tässä tulee jälleen esiin se ajatus, että Allahin totteleminen tuo mukanaan maallista menestystä, mutta tottelemattomuus tuo onnettomuuden.

Suura 106, "Quraish", kutsuu Mekan pakanallista arabiheimoa Quraishia (johon myös Muhammed kuului), jotka olivat Ka'ban - silloin vielä pakanallisen pyhäkön - ylläpitäjiä, palvelemaan ainoastaan todellista pyhäkön Herraa, Allahia (jae 3). Suura 107, "Almujen suura", tuomitsee ne, jotka kieltävät tulevan tuomion (jae 1), kohtelevat huonosti orpoja (jae 2) ja muita hädänalaisia (jae 3), ja jotka eivät rukoile (jae 5). Suura 108, "Hyvyyksien runsaus", puhuttelee Muhammedia kertoen hänelle, että ne jotka vihaavat häntä, menettävät kaiken (jae 3). Tafsir al-Jalalayn sanoo, että "tämä ilmoitettiin koskien al-Asi b. Wa'ilia, joka kutsui Profeettaa nimityksellä al-abtar, 'katkaistu', kun hänen poikansa al-Qasim kuoli." Kukaan Muhammedin pojista ei elänyt aikusikään asti.

Suuraa 109, "Epäuskoisten suuraa", lainataan nykyään usein osoituksena Koraanin suvaitsevaisuudesta. Useimpien uskonoppineiden mukaan tämä on mekkalainen suura, joka ilmoitettiin Muhammedille, kun muslimit olivat vähäinen, heikko ja puolustuskannalla oleva joukko, joka pelkäsi pakanallisia quraisheja - suura on mahdollisesti muslimien anomus tulla suvaituksi, eikä suinkaan jalo suvaitsevaisuuden osoitus vastustajia kohtaan. Al-Wahidi selittää kuitenkin, että tämä suura oli quraishin esittämän tarjouksen torjunta: "Seuratkaa te meidän uskontoamme, niin me seuraamme teidän. Te palvotte meidän jumalankuviamme vuoden ja me palvomme Allahia seuraavan vuonna. Tällä tavoin voimme nähdä onko se mitä te olette tuoneet, parempaa kuin se, mitä meillä on, ja silloin otamme siitä omaksemme sen, mikä on hyvää, ja te voitte ottaa omaksenne sen, mikä meidän omassamme on parempaa." Muhammed hylkäsi tarjouksen: "Allah on kieltänyt minua asettamasta ketään hänen rinnalleen."

Joka tapauksessa, Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä suura ilmoitettiin ennen kuin Muhammedia "käskettiin käymään sotaan" kuvainpalvojia vastaan. Ja Muhammad al-Ghazali, jota pidetään usein reformistina, kirjoittaa pahaenteisesti tästä suurasta kirjassaan Journey Through the Qur'an koskien suvaitsevaisuuden rajoja: "Islamin sortamista ja sen olemassaolon oikeutuksen kieltämistä ei voida sietää. On tehtävä selväksi, että veren on vuodettava, kunnes tämä paha mielihalu on hävitetty ja islamin voima on palautettu ja sen sharia on turvassa ja täydellinen toimeenpano on taattu. Ymmärtävätkö sortajat tämän?"

Suura 110, "Avun suura", kehottaa Muhammedia ylistämään Allahia ja rukoilemaan anteeksiantoa, kun hän näkee ihmisten kääntyvän islamin "suurin joukoin" (jae 2). Tämä oli islamin perimätiedon mukaan viimeinen suura, joka ilmoitettiin Muhammedin ollessa kuolinvuoteellaan. Hän oli Arabian herra ja massakääntymisiä todella tapahtui - ja niin hän tehtävän suorittaneena kuoli.

Suuraa 111, "Liekkien lietsojaa", selitetään hadithissa (Bukhari, vol. 6, kirja 65, no. 4770, Darussalam-editio), jossa Muhammed kiipeää vuorelle ja puhuttelee quraisheja. Kun he ovat kokoontuneet, hän sanoo heille: "Minä olen teidän varoittajanne kauhean rangaistuksen edessä." Tämä ärsytti Abu Lahabia, Muhammedin setää, joka huusi muslimiprofeetalle: "Kuihtukoon kätesi tänä päivänä. Tämänkö takia sinä olet kutsunut meidät kokoon?" Silloin Muhammedille ilmoitettiin tämä suura, jossa Abu Lahab ja hänen vaimonsa tuomitaan helvetin tuleen.

Suura 112, "Ykseyden suura", torjuu ajatuksen, että Allahilla olisi lapsia (jae 3) - tällä ei tarkoiteta ainoastaan kristinuskoa, vaan myös pakanoiden "Allahin tyttäriä": joita Muhammed ehti hetken suositella saatanallisten säkeiden sattumuksessa.

Suura 113, "Päivänkoitto", ja suura 114, "Ihmisten suura", tunnetaan yhteisesti nimellä Al-Mu'awwidhatan: kaksi suuraa, jotka etsivät turvaa Allahilta pahaa vastaan. Ne on luultavasti ilmoitettu varhain Muhammadin profeetan uralla, ja niillä on aivan erityinen merkitys islamilaisessa hartauden harjoituksessa pahan torjujina - kun Muhammed makasi sairasvuoteella ennen kuolemaansa, hän lausui näitä yhä uudelleen.

Ja näin päättyy Koraani.


Blogging the Qur’an: Suras 97-114

96. Hyytynyt veri

Islamin tradition mukaan Muhammed, menestynyt arabialainen kauppias Mekan Quraish-heimosta, oli neljäkymmentä vuotias, kun hän rukoili eräässä luolassa lähellä Mekkaa. Hän vietti koko yön rukoillen ja silloin enkeli tuli hänen luokseen ja käski hänen lukea ja lausua lukemansa ääneen. Muhammed vastasi: "En osaa lukea."

Henkiolento ei kuitenkaan hyväksynyt vastaväitteitä. Bukharin muistiinmerkitsemän Hadithin mukaan hän painosti Muhammedia niin hirvittävästi, että oli vahingoittaa tätä fyysisesti:
(Profeetta lisäsi), "Enkeli tarttui minuun kovakouraisesti ja painoi minua niin kovasti, etten kestänyt sitä enää. Silloin hän vapautti minut ja käski minun uudelleen lukea ja minä vastasin: "En osaa lukea." Silloin hän tarttui jälleen minuun ja painoi minua toisen kerran niin etten kestänyt sitä enää. Silloin hän päästi minut ja käski minun jälleen lukea, mutta vastasin taas: "En osaa lukea (tai 'mitä minun pitäisi lukea?)". Sitten hän tarttui minuun kolmannen kerran ja painoi minua ja sitten päästi minut ja sanoi: "Lue julki Herrasi nimeen, joka on luonut, luonut ihmisen hyytyneestä verestä. Lue! Sillä Herrasi on ylevin; Hän, joka on opettanut käyttämään kynää, opettanut ihmiselle sen, mistä tämä ei ennen tiennyt." (96:1-5)

Tämä on kuuluisa Koraanin ensimmäinen ilmestys, joka on nyt kirjattu suuran 96 jakeisiin 1-5. Tavanomaisessa islamin perimätiedossa se oli Gabriel, joka ilmestyi Muhammedille, mutta aikaisimmat islamin lähteet piirtävät hieman monimutkaisemman kuvan. 800-luvun islamin historioitsija Ibn Sa'd kirjoittaa traditioista, että enkeli nimeltä Serafel olisi alunperin ilmestynyt Muhammedille ja Gabriel olisi tullut hänen tilalleen vasta kolmen vuoden jälkeen. Hän sanoo myös, että "oppineet ja sira-kirjallisuuden merkinnät" ovat ristiriidassa tämän perimätiedon kanssa ja on sitä mieltä, että ainoastaan Gabriel ilmestyi Muhammedille. On kuitenkin melko vaikea nähdä, miksi joku olisi saanut ajatuksen siitä, että Muhammedia tavannut enkeli olisi ollut joku muu kuin Gabriel, jos islamin perimätieto oli ollut alusta asti täysin varma, että enkeli oli Gabriel.

Aluksi Muhammed suhtautui tähän hengelliseen kokemukseen varsin ahdistuneesti. Ibn Sa'din mukaan hän "kärsi suurta tuskaa ja hänen kasvonsa muuttuivat harmaiksi." 700-luvun islamin historioitsijan Ibn Ishaqin mukaan hän epäili olevansa demonien riivaama ja hän yritti siksi jopa tappaa itsensä:
"Menen vuoren huipulle ja heittäydyn alas tappaakseni itseni ja saavuttaakseni rauhan. Ja kun olin toteuttamassa suunnitelmaani, kuulin äänen taivaasta sanovan: 'Oi Muhammed! Sinä olet Jumalan lähettiläs ja minä on olen Gabriel.' Nostin katseeni taivaalle nähdäkseni kuka puhui ja katso! Gabriel seisoi hajareisin taivaanrannassa, ja sanoi: 'Oi Muhammed! Sinä olet Jumalan lähettiläs ja minä olen Gabriel."

Muhammed palasi vaimonsa Khdijan luo täysin poissa tolaltaan. Aisha kertoo Bukharin hadithissa:
"Silloin Allahin lähettiläs palasi saatuaan ilmestyksen ja hänen sydämensä hakkasi; hänen niskansa ja hartioidensa lihakset vapisivat kunnes hän tuli (vaimonsa) Khadijan luo ja sanoi: 'Peitä minut!' He peittivät hänet kunnes hän ei enää pelännyt ja sitten hän sanoi: 'Oi Khadija! Mikä minussa on vikana? Pelkäsin, että jotain pahaa tapahtuu minulle.' Sitten hän kertoi kaiken, mitä oli tapahtunut."

Ibn Ishaq sanoo, että hän kertoi vaimolleen pelkonsa: "Voi minua, olenko runoilija tai riivattu." Hän tarkoittii "runoilijalla" sellaista, joka saa hurmioituneita, mahdollisesti demonisia, näkyjä. Mutta Bukharin mukaan Khadija uskoi Muhammediin enemmän kuin tämä itseensä. Hän vei Muhammedin tapaamaan setäänsä Waraqaa, nestorilaista kristittyä pappia, joka kertoi Muhammedille hänen luonaan vierailleen enkelin henkilöllisyyden: "Tämä on sama, joka pitää salaisuudet (enkeli Gabriel) ja jonka Allah lähetti Moosekselle."

Ilman Khadijan (Muhammedin ainoa vaimo kuolemaansa saakka) huolenpitoa ja Waraqan vakuutusta, maailma ei ehkä olisi tulenut tuntemaan islamia. Vähän sen jälkeen kun Waraqa oli tunnistanut olennon, joka oli ilmestynyt Muhammedille, vanha mies kuoli. Ja hänen käytännössä profeetaksi voitelemansa mies vaipui taas sellaiseen epätoivoon, että hän harkitsi jälleen itsemurhaa. Bukhari kertoo:
Mutta muutama päivä Waraqan kuoleman jälkeen ja jumalallisten ilmestysten myös hetkeksi tauottua, profeetta tuli niin surulliseksi, että kuulimme hänen aikoneen useita kertoja hypätä korkeiden vuorien huipuilta, mutta joka kerta kun hän pääsi huipulle, tuli Gabriel ja sanoi: "Oi Muhammed! Sinä olet totisesti Allahin lähettiläs." Ja silloin hänen sydämensä hiljeni ja hän rauhoittui ja palasi kotiin.

Tämän kerrotaan tapahtuneen jälleen kun Muhammed joutui odottamaan liian kauan Gabrielin uutta ilmestystä. Bukhari kertoo myös, että "aina kun ilmestysten väli tuli liian pitkäksi [Muhammed] aikoi jälleen tehdä kuten ennenkin, mutta kun hän pääsi vuoren huipulle, Gabriel ilmestyi hänelle ja sanoi saman kuin aina ennenkin."

Toisessa Bukharin hadithissa Muhammed reagoi ilmestysten jatkumiseen samalla tavalla kuin oli reagoinut ensimmäiseen. Hän selitti:
Jumalallinen Ilmestys viipyi jonkin aikaa, mutta yhtäkkiä ollessani kävelemässä kuulin äänen taivaista ja kun katsoin taivaalle, näin hämmästyksekseni sen enkelin, joka oli tullut luokseni Hiran luolassa, ja hän istui tuolilla taivaan ja maan välissä. Olin niin peloissani, että kaaduin maahan ja menin perheeni luo ja sanoin heille: "Peittäkää minut! Peittäkää minut!"

Loput suurasta on myöhempää perua ja se käsittelee ihmisen kiittämättömyyttä: hän ajattelee elävänsä omista ansioistaan (jae 7) vaikka on riippuvainen Herrastaan (jae 8). Mies, joka yrittää estää toista rukoilemasta (jakeet 9-10) kääntää selkänsä totuudelle (jae 13), mutta häntä rangaistaan (jakeet 15-16) eikä kukaan auta häntä (jae 17). Muhammedin ei tule kiinnittää häneen huomiota, vaan omistautua Allahin palvelukseen (jae 19). Ibn Kathir sanoo, että "tämä kaikki viittaa Abu Jahliin, Allah hänet kirotkoon. Hän uhkaili Profeettaa kun tämä suoritti Salahia [islamilainen rukous] Ka'abassa".


Blogging the Qur’an: Sura 96, “Clots of Blood”
Hyytyneen veren suura

perjantai 3. helmikuuta 2017

Suurat 87-95

Tuomion ja kadotuksen julistus jatkuu näissä mekkalaisissa suurissa: suurassa 87, "Korkeimman suura", Allah käskee Muhammedia ylistämään Allahia hänen luomistyönsä tähden (jakeet 1-5). Sitten Allah vakuuttaa Muhammedille, että hän opettaa Koraanin niin ettei Muhammed unohda sitä, paitsi siltä osin mitä Allah tahtoo (jakeet 6-7) - mikä muistuttaa Allahin myöhempää lupausta, ettei hän anna Koraanista minkään osan unohtua ellei hän korvaa sitä paremmalla (2:106). Muhammedin pitää varoittaa ihmisiä; jumalaapelkäävät ottavat varoituksesta vaarin (jae 10), mutta ne jotka eivät kuule varoitusta, heitetään tuleen (jakeet 12-13). Koraani vakuuttaa, että tämä on sama ilmoitus, mikä on annettu jo aikaisemmin Aabrahamille ja Moosekselle (jakeet 18-19). Se että Koraanin ilmoitus eroaa nykyisistä Mooseksen kirjoista, on islamin apologisteille todistus siitä, että juutalaiset ovat väärentäneet omat kirjoituksensä.

Suurassa 88, "Musertava tapahtuma", Allah kertaa monia näiden suurien keskeisiä teemoja: uskottomia kidutetaan helvetissä (jakeet 1-7); uskovaiset saavat nauttia Paratiisin puutarhoissa (jakeet 8-16); koko luomakunta todistaa Allahista (jakeet 17-20); Muhammedin tehtävä on vain varoittaa, eikä hän ole heidän kaitsijansa, mutta Allah rankaisee uskottomia (jakeet 21-26).

Maududi sanoo, että suura 89, "Päivänkoitto", "ilmoitettiin, kun uusien islamin käännynnäisten vaino alkoi Mekassa". Niinpä suura kertaa niitä vitsauksia, joita Allah langetti niiden päälle, jotka hylkäsivät aikaisemmat profeetat (jakeet 6-14), ja varoittaa rikkauksia rakastavaa epäoikeudenmukaista miestä, joka ei ruoki köyhiä, että Tuomio ja helvetti odottavat häntä (jakeet 15-30).

Suurassa 90, "Kaupunki", Allah vannoo Mekan kautta (jae 1), missä Muhammed asuu (jae 2), ja vanhempien ja lasten kautta (jae 3), että hän on luonut ihmisen elämään vaikeuksissa (jae 4) ja siksi ihmisen ei pidä kuvitella etteikö hän olisi vastuussa korkeammalle voimalle (jakeet 5-10). Sellainen mies ei ole yrittänyt nousta kaitaa polkua (jakeet 11-12), mihin kuuluu orjan vapautus (jae 13), nälkäisen ruokkiminen (jae 14) ja orvoista (15) ja köyhistä (16) huolehtiminen. Näitä tekevät ovat oikealla polulla (jakeet 17-18), mutta muut joutuvat helvettiin (jakeet 19-20).

Suurassa 91, "Aurinko", Allah vannoo auringon (1), kuun (2), päivän (3), yön (4), taivaan (5), maan (6) ja sielun (7) kautta, että sielunsa puhtaana pitävät menestyvät (jae 9) ja sen turmelevat epäonnistuvat (jae 10). Jakeissa 11-15 kerrotaan jälleen tarina profeetta Salihista ja Allahin naaraskamelista, tarina, joka voidaan löytää myös suurista 11 ja 26. Ibn Kathir selittää: "He kokoontuivat ja vaativat häntä tuomaan kivestä esiin naaraskamelin, joka on kymmenennellä kuulla tiineenä ja he osoittivat erästä kiveä. Allahin profeetta Salih pani heidät lupaamaan, että jos hän toteuttaa heidän vaatimuksensa, he uskovat häntä ja seuraavat häntä. Siihen he suostuivat. Allahin profeetta Salih, rauha olkoon hänen kanssaan, seisoi ja rukoili ja hän pyysi Allahia toteuttamaan heidän tahtonsa. Silloin heidän osoittamansa kivi aukesi paljastaen naaraskamelin, joka oli kymmenennellä kuulla tiineenä, juuri niin kuin he olivat vaatineet. Jotkut heistä uskoivat, mutta useimmat eivät." He menivät niin pitkälle, että vahingoittivat kamelia (jae 14), mistä he saivat rangaistuksensa.

Suura 92, "Yö", kehottaa hyväntekeväisyyteen. "Joka on antelias ja karttaa pahaa" (jae 5), häntä Allah auttaa "saavuttamaan onnellisen päämäärän" (jae 7), kun taas "itseänsä täynnä" oleva "kitsas" (jae 8) joutuu "pahan valtaan" (jae 10).

Seuraavaksi siirrytään käsittelemään Muhammedia itseään. Allah lohduttaa Muhammedia suurassa 93, "Varhaishetkien suura", ettei hän ole unohtanut häntä tai tyytymätön häneen (jae 3). Allah ilmoitti tämän Muhammedille vastauksena naiselle, joka pilkkasi Muhammedia: hadithin mukaan "Profeetta sairastui eikä jaksanut rukoilla pariin yöhön.  Silloin tuli eräs nainen ja sanoi: 'Oi Muhammed! Luulenpa, että se paha henki on viimein jättänyt sinut.'" Tai toisessa, Ibn Abbasin versiossa: "Kun Koraania ilmoitettiin Allahin lähettiläälle, Jibril [Gabriel] jätti erään kerran tulematta useaan päivään. Allahin lähettiläs oli huolissaan siitä. Silloin kuvainpalvojat alkoivat sanoa: 'Hänen Herransa on hylännyt hänet ja vihaa häntä.'"

Allah muistuttaa Muhammedia siitä, että hän oli orpo ja että Allah piti hänestä huolta (jae 6) ja siksi hänen on oltavat hyvä orvoille (jae 9). Ibn Kathir selittää: "Tämä on viittaus tapahtumiin, kun hänen isänsä kuoli hänen ollessaan vielä äitinsä kohdussa, ja hänen äitinsä, Amina bint Wahb, kuoli kun hän oli vasta kuuden vanha. Tämän jälkeen hän oli isoisänsä Abdul-Muttalibin huollettavana, kunnes tämäkin kuoli Muhammedin ollessa kahdeksan vuotias. Sitten hänen setänsä Abu Talib otti hänet huostaansa ja suojeli häntä, auttoi häntä, nosti hänen arvoaan, kunnioitti häntä ja jopa esti omaa kansaansa vahingoittamasta häntä, kun hän oli 40-vuotias ja Allah oli antanut hänelle profetian." Ja kuten olemme nähneet, useat mekkalaiset suurat sisältävät vastauksia Muhammedin oman kansan pakanallisen Quraish-heimon vastaväitteisiin ja pilkkaan.

Suurassa 94, "Avartaminen", Allah lohduttaa profeettaansa ja muistuttaa jälleen kuinka hän on auttanut tätä. Hän on ottanut pois hänen kuormansa (jae 2) ja korottanut hänen arvoaan (jae 4). Hän on "avartanut" hänen rintaansa (jae 1) - mikä muistuttaa Allahin lupausta, että "ketä Jumala tahtoo johdattaa, hänen rintansa avaa Hän Islaamille" (6:125).

Allah varoittaa suurassa 95, "Viikunapuu", että vaikka mies on luotu "parhaaseen muotoonsa" (jae 4), hänet kyllä alennetaan "alhaista alemmaksi" (jae 5) - paitsi ne, jotka "uskovat ja hyvää tekevät" (jae 6). Tässä on jälleen yksi syy vääräuskoisten halveksuntaan, joka on niin tyypillistä nykyajan islamilaiselle keskustelulle - ne, jotka eivät usko, ovat Allahin omien sanojen mukaan "alhaisista alhaisimpia."


Blogging the Qur’an: Suras 87-95
Koraani suomeksi


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Suurat 77-86

Olemme nyt päässeet Koraanissa kohtaan, missä suurat ovat mekkalaisia, lyhyitä, runollisia, silmäänpistävän mielikuvitusrikkaita, ja ne kiirehtivät varoittamaan lähestyvästä Tuomiopäivästä. "Voi sinä päivänä niitä, jotka totuutta hylkivät!" Tämä on suuran 77 ("Edelläkävijät") aihe ja kertosäe (jakeet 15,19,24, 28, 34, 37, 40, 45, 47, 49). Voi heitä, sillä heitä rangaistaan ankarasti tuomion päivänä (13,14,38), silloin Allah erottaa heidät, jotka hylkäsivät islamin niistä, jotka ottivat sen vastaan. Hän pilkkaa uskottomia sanoen sinä päivänä: "Jos viekkauteen pystytte, niin yrittäkää sitä Minua vastaan" (jae 39).

Suura 78, "Sanoma", on samanlainen varoittaen kauheasta tuomion päivästä (jae 17) ja sisältäen Allahin varoituksen, että helvettiin tuomittujen juoma on "kiehuvaa tai jääkylmää" (jae 25), kun taas puutarhan vanhurskailla on seuranaan "nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä" (jae 33). Ibn Abbasin, Mujahidin ja muiden mukaan "tämä merkitsee pyöreitä rintoja. Tällä tarkoitetaan, että näiden tyttöjen rinnat ovat aivan pyöreät eivätkä ollenkaan riipu, sillä he ovat neitsyitä, kaikki saman ikäisiä. Tämä tarkoittaa, että heillä on vain yksi ikä."

Samanlaista saamme kuulla suurassa 79, "Jousten jännittäjät", joka alkaa Allahin vannoessa taivaallisten olentojen tai enkelien nimeen, teksti on moniselitteinen. Allah tekee tällaisia valoja monissa Koraanin ajallisesti aikaisissa suurissa - mikä on aika erikoista ja kyseenalaistaa islamin  väitteen, että Koraani on suorasanaista Allahin puhetta, sillä olisi huomattavasti loogisempaa, että Muhammed vannoisi nämä valat. Miksi Allahin täytyisi todistaa omia sanojaan vannomalla minkään kautta? Faraon välinpitämättömyys Mooseksen varoituksesta, ja siitä seurannut rangaistus, otetaan jälleen esiin (jakeet 15-25). Jälleen selvä rinnastus varoituksiin Muhammedin sanoman hylkäämisestä, sillä hän, kuten Mooses, on "varoittaja" niille, jotka pelkäävät Tuomiopäivää (jae 45).

Koraani kehottaa toistuvasti muslimeja tottelemaan Muhammedia (3:32; 3:132; 4:13; 4:59; 4:69; 4:80; 5:92; 8:1; 8:20; 8:46; 9:71; 24:47; 24:51; 24:52; 24:54; 24:56; 33:33; 47:33; 49:14; 58:13; 64:12) ja sanoo hänen olevan "todella erinomainen esikuva" kaikille muslimeille (33:21) - häntä ei kuitenkaan pidetä synnittömänä. Muhammedin taipumuksesta syntiin on yhtenä selvänä todistuksena suura 80, "Otsanrypistys", missä Allah moittii Muhammedia, koska tämä käännytti pois köyhän sokean miehen, mutta antoi kovasti huomiota rikkaalle miehelle (jakeet 1-12). Tässä on jälleen Koraanin kertojaa ja yleisöä koskeva kummallisuus, sillä suura aloittaa puhumalla Muhammedista kolmannessa persoonassa, vaikka muualla Allah muutamia huomattavia poikkeuksia lukuunottamatta puhuttelee profeettaansa suoraan.

Allah jatkaa Koraanin ylistyksellä jakeissa 13-16 ja puhuu ihmisten kiittämättömyydestä ja Allahin hylkäämisisestä, vaikka tunnusmerkit ovat näkyvillä kaikkialla luonnossa (jae 17-42).

Suura 81, "Umpeenmeno", maalaa elävän ja kiehtovan kuvan Tuomiopäivästä, kun maailma hävitetään (jakeet 1-6) ja sielut kootaan yhteen (jae 7), ja elävältä haudatulta tyttövauvalta kysytään, minkä rikoksen vuoksi hänet surmattiin (jakeet 8-9). Muslimit ovat viitanneet tähän kohtaan ylpeydellä kautta islamin historian väittäen, että islam lopetti pakanallisten arabien käytännön tyttövauvojen hautaamisesta elävältä.

Allah sanoo Muhammedista: "tämä on totisesti jalon sananjulistajan sanoma, sellaisen, jonka valta tulee voiman Herralta" (jakeet 19-20), eikä hän houraile (jae 22) tai myöskään välitä pahan hengen sanoja (jae 25). Hänen sanomansa auttaa "jokaista teistä, joka tahtoo pysytellä oikealla tiellä" (jae 28), mutta "ette te itse tahdo, ellei Jumala, maailmojen Herra, sitä tahdo" (jae 29) - tässä kielletään jälleen ihmisen vapaa tahto.

Suura 83, "Väärintekijät", selittää, että Tuomiopäivänä avataan pahojen tekojen kirja (Sijjin, jakeet 7-9) ja samoin hyvien tekojen kirja (Illiyin, jakeet 18-21) ja niiden perusteella lähetetään ihmiset joko paratiisiin tai helvettiin. Syntiset tapasivat nauraa vanhurskaille ja pilkata heitä, mutta sinä päivänä vanhurskaat nauravat uskottomille (jakeet 29-34).

Suura 84, "Ratkeaminen", on hyvin saman kaltainen. Se alkaa jälleen Tuomiopäivän luonnonmullistusten kuvauksella (jakeet 1-5) ja jatkaa puhumalla kirjasta, johon teot on merkitty (jakeet 6-12) sekä maallisen onnen turhuudesta niille, jotka hylkäävät Allahin (jakeet 13-15). Luonnonihmeet esitetään jälleen todisteena Allahista (jakeet 16-18). Suura päättyy varoituksilla rangaistuksesta, joka odottaa uppiniskaisia vääräuskoisia (jakeet 19-25).

Suura 85, "Tähtitaivas", kiroaa "tulikuopan miehet" (jakeet 4-10), jotka olivat uskovaisten vihollisia. Ibn Kathir selittää: "Tämä koskee niitä, jotka olivat uskottomien joukossa. He yrittivät pakottaa Allahiin uskovat luopumaan uskostaan. Uskovaiset kuitenkin kieltäytyivät kääntymästä, jolloin he kaivoivat näitä varten kaivannon. Sitten he sytyttivät sen tuleen ja ruokkivat tulta pitääkseen sen liekeissä. Sitten he yrittivät jälleen saada uskovaiset jättämään uskontonsa, mutta yhä nämä kieltäytyivät. Niinpä he heittivät heidät tuleen." Seuraavaksi ylistetään Allahia ja valitetaan uskottomien jääräpäisyyttä (jakeet 11-20) ja sitten ylistetään vielä Koraania, "joka tauluille kirjoitettuna on hyvin säilynyt" (jakeet 21-22) - mikä on perusta islamin doktriinille, että Koraani on ikuinen.

Suura 86, "Aamutähti", kutsuu ihmisiä miettimään sitä, että heidät on luotu "pienestä, pursuavasta pisarasta" (jae 6), todisteena siitä, että Allah voi herättää kuolleet Tuomiopäivänä (jae 8). Koraani on "ratkaiseva sana" (jae 13) - viimeinen sana kaikissa kiistakysymyksissä - eikä "mitään joutavaa puhetta" (jae 14). Uskottomat juonivat Muhammedia vastaan (jae 15), mutta Allah juonii puolestaan heitä vastaan (jae 16), niinpä Muhammedin tulee myöntää heille aikaa hetkiseksi (jae 17). Tämä tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "se lankeaa heidän päälleen kärsimyksenä, rangaistuksena ja hävityksenä." Se kärsimys tulee varmasti eikä kukaan voi sitä estää.


Blogging the Qur’an: Suras 77-86
Koraani suomeksi

lauantai 21. tammikuuta 2017

72. Dzinnit, 73. Vaippaansa kääriytynyt, 74. Viittaan kiedottu, 75. Ylösnousemus, 76. Ihminen

Tahir Shah on kirjoittanut hienon kirjan "The Caliphs House" [Kalifin talo], jossa hän kertoo, kuinka hän muutti perheineen Marokon Casablancaan ja remontoi itselleen taloa, ja kuinka hän monesti yllättyi (jopa länsimaalaistuneiden) paikallisten uskomuksista koskien jinnejä, pahankurisia henkiolentoja, jotka sekaantuvat ihmisten asioihin. Vastaus hänen kysymyksiinsä asiasta oli aina: "se on Koraanissa".

Mekkalainen suura 72 on Koraanin tärkeimpiä jinnejä käsitteleviä tekstejä. Jakeissa 1-15 jinnit kertovat kuulleensa "luettavan ihmeellistä Koraania", joka saa heidät uskomaan Allahiin, joka ei "ole ottanut vaimoa eikä lasta" (jae 3). Allah jatkaa aiheesta jakeissa 16-28 varoittaen uskottomia: jos he vain olisivat kääntyneet islamiin, Allah olisi lähettänyt heille sateen - tässä jälleen osoitus siitä kuinka Allahin tottelemisesta seuraa maallista hyvää. "Temppelit kuuluvat Jumalalle" jakeessa 18 tarkoittaa Qatadahin mukaan: "Aina kun juutalaiset ja kristityt astuvat kirkkoihinsa tai synagogiinsa, he asettavat toisia Allahin rinnalle. Niinpä Allah käski Profeettaansa kertomaan heille, että heidän tulee palvella ainoastaan Häntä." Suura päättyy varoitukseen, että vaikka Muhammed vaikuttaa heikolta, Allahin lupaukset ovat tosia ja uskottomat saavat maistaa helvettiä (jakeet 23-24).

Mekkalaisen suuran 73 alussa Allah puhuttelee Muhammedia: "Sinä, joka olet vaippaan kääriytynyt" (jae 1), kun Muhammed valvoi ja rukoili yöllä. Allah neuvoo häntä rukouksen pituudesta (jakeet 3-4, 20) ja lupaa uusia ilmestyksiä (jae 5). Allah käskee Muhammedia omistautumaan täydellisesti Hänen palvontaansa (jae 8) ja olemaan kärsivällinen epäuskoisten suhteen (jae 10), jotka tulevat kärsimään helvetissä (jakeet 13-14). Muhammed on samanlainen sanan julistaja kuin oli Mooses faraolle, ja ne ,jotka kieltäytyvät ottamasta hänen sanaansa vastaan, jakavat faraon kohtalon (jakeet 15-16). Uskovaisten tulee lukea niin paljon Koraania kuin heille on helppoa, ja Allah kyllä tietää, että heillä on kiireitä jihadissa, tai jotkut voivat olla sairaita tai matkustavat (jae 20).

Suura 74, jälleen mekkalainen, alkaa samalla tavalla: Allah puhuttelee Muhammedia "sinä, joka olet viittaan kiedottu" (jae 1) ja käskee häntä välittämään varoituksensa (jae 2). Muhammedin on pidettävä itsensä puhtaana (jakeet 4-5) eikä odottaa materiaalista hyvää Allahin sanan julistamisesta (jae 6). Sitten Allah kuvailee Muhammedin julistusta pilkanneen perikatoa ja kirousta huipentaen kertomuksensa tämän kidutukseen helvetin tulessa (jakeet 8-29).

Sen jälkeen tulee salaperäinen ja kuuluisia jae: "ja sen yläpuolella on yhdeksäntoista" (jae 30). Minkä yläpuolella? Mitkä yhdeksäntoista? Teksti ei tarjoa selkeää vastausta ja siitähän riittää huvitusta. Free-minds -keskustelupalstalla käsitellään monia tätä jaetta koskevia teorioita mukaan lukien Koraanin tutkijan Günter Lülingin ehdotus, jossa pieni tekstin muutos tekee siitä viittauksen helvetin porttiin - mikä sopiikin kontekstiin. Tämä salamyhkäinen jae on kuitenkin ollut innoituksena monille islamilaisen numerologian teorioille, joissa pyritään osoittamaan jakeen salattu numeerinen merkitys, mikä todistaa Koraanin ihmeellistä olemusta. Jae on myös johtanut mystisiin tulkintoihin koskien numeroa yhdeksäntoista - kuten - huolimatta ehdotetusta "kahdestakymmenennestä kaapparista" ja että sellaista ei ollut, vaan yhdeksäntoista kaapparia oli nimenomaisesti valittu syyskuun 11. päivän jihad-tehtävään tämän luvun mystisen merkityksen vuoksi.

Seuraava jae näyttää siltä kuin se olisi tuotu siihen jostain muualta, sillä se on pitkä ja diskursiivinen keskellä muuta tekstiä, jonka jakeet ovat lyhyitä ja runollisia. Se vahvistaa numeron yhdeksäntoista mystiikkaa sanoen, että "tulen vartijoiksi" asetetut enkelit, joiden lukumäärän Allah on asettanut "vain koetukseksi niille, jotka eivät usko, jotta ne, joille on annettu Pyhä kirja, olisivat varmoja, ja ne, jotka uskovat, kasvaisivat uskossa" (jae 31). Jos tämä on tarkoittavinaan, että helvettiä vartioivia enkeleitä on yhdeksäntoista, niin miten se auttaa juutalaisia, kristittyjä ja muita Kirjan kansoja vakuuttumaan siitä, että Muhammed on profeetta, ja vahvistamaan muslimien uskoa?

Tähän kysymykseen ei tekstissä anneta vastausta, mutta tästä alkaa islamin numerologinen mystiikka. Ja sen päämääränä on aina todistaa Koraani todeksi ja osoittaa Kirjan kansoille Ibn Kathirin sanoin, että Muhammed "puhuu heille samoja asioita, joista heidän omat taivaalliset Kirjoituksensa puhuivat ennen Häntä." Mutta Allah lopulta yksin päättää, kuka ottaa Muhammedin ilmoituksen vastaan ja kuka ei, kuten jakeen usein toistettu sanonta kuuluu: "Näin johtaa Jumala harhaan kenet haluaa ja ohjaa ketä mielii".

Allah päättää suuran uusilla varoituksilla helvetin tulesta (jakeet 32-56) ja kertoo, että uskottomat itkevät sinne päätymistään vain koska eivät rukoilleet (jae 43) tai ruokkineet köyhiä (jae 44). Sen sijaan he puhuivat joutavia (45) ja kielsivät Tuomion päivän (46) ja sinä päivänä ei heillä ole auttajaa (48).

Mekkalainen suura 75 on runollista pohdintaa ylösnousemuksesta ja jumalallisesta tuomiosta ja niistä, jotka epäilevät niiden tulemista. Allah vakuuttaa, että hän kykenee uusimaan kuolleiden luutkin (jakeet 3-4, 40) ja kun Päivä tulee, ei kukaan voi välttyä tuomiolta (jakeet 10-11, 34-36). Sen sijaan ihminen joutuu todistuskappaleeksi itseään vastaan, vaikka hän kuinka yrittäisi puolustautua (jakeet 14-15). Ne jotka eivät anna hyväntekeväisyyteen, eivät rukoile ja kieltävät totuuden, joutuvat tuomiolle (jakeet 30-32).

Allah sanoo vielä Muhammedille, ettei hänen tule yrittää kiirehtiä Koraanin muistiin painamisessa silloin, kun sitä ilmoitetaan (jakeet 16-19). Tafsir al-Jalalayn selittää: "Jumala, ylhäisin, sanoo Profeetalleen: älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä (Koraania) ennen aikojaan, ennen kuin Gabriel on lopettanut, pelätessäsi unohtavasi sen". Allah varmistaa, että hän muistaa sen, kuten Ibn Kathir kirjoittaa: "Allah varmistaa, että se tallettuu hänen rintaansa, ja Hän tekee helpoksi muistaa sen samanlaisena kuin se ilmoitettiin". Tässä katkelmassa ei keskustella mahdollisuudesta, että Allah saattaisi antaa joidenkin Koraanin osien unohtua kuten sanotaan jakeessa 2:106.

Mekkalainen suura 76 käsittelee oikeamielisten palkintoa. Koska he auttoivat hädänalaisia (jakeet 8-10), heidät säästetään Tuomiopäivän tuholta (jae 11) ja he pääsevät hyvinkin maalliseen Paratiisiin: Allah palkitsee heidät paikalla Puutarhassa, jossa he pukeutuvat silkkivaatteisiin (jakeet 12, 21) ja istuvat "nojakorokkeilla", eivätkä he kärsi hellettä tai kylmää (jae 13). He nauttivat käden ulottuvilla olevista hedelmistä (jae 14) ja juovat hopeamaljoista ja kristallipikareista (15) inkiväärillä maustettua viiniä (17) helmenkaltaisten kuolemattomien poikien palvellessa heitä (19).

Allah on ilmoittanut Koraanin Muhammedille osa kerrallaan (jae 23); Muhammedin tulee siksi olla kärsivällinen eikä kuunnella uskottomia (jae 24), vaan rukoilla jatkuvasti (jakeet 25-26). Heitä, jotka rakastavat maallista elämää, tulee varoittaa: heille on varattuna tuskallinen rangaistus (jakeet 27-31).


Blogging the Qur’an: Suras 72, “The Jinn,” 73, “The Mantled One,” 74, “The Cloaked One,” 75, “Resurrection,” and 76, “Man”

Dzinnien suura
Vaippaansa kääriytyneen suura
Viittaan kiedotun suura
Ylösnousemuksen suura
Ihmisen suura

perjantai 20. tammikuuta 2017

67. Valtakunta, 68. Kynä, 69. Varma tuho, 70. Nousevat portaat, 71. Nooa

Mekkalainen suura 67 kertaa jälleen monia tuttuja ja toistuvia Koraanin teemoja: Allah säätää kaikista asioista ja hänen luomistyönsä on täydellistä (jakeet 1-5); uskottomat saavat kärsiä helvetissä ja he katuvat, että hylkäsivät Allahin lähettiläät (jakeet 6-11); oikamieliset saavat palkintonsa (jae 12); Allah tuntee ihmisten sydämet (jakeet 13-14); Allah ylläpitää elämää ja kuolema voi tulla äkkiarvaamatta - niinpä on parempi muistaa Allahia ja totella häntä (jakeet 15-22). Suuran lopuksi Allah antaa Muhammedille kuusi asiaa, jotka hänen tulee sanoa uskottomille vastauksena heidän epäilyihinsä Ylösnousemuksen päivästä (jakeet 23-30).

Varhainen mekkalainen suura 68 käsittelee samoja aiheita. Allah lohduttaa Muhammedia, kun uskottomat ovat torjuneet hänen sanomansa, ja vakuuttaa, ettei hän ole mielenvikainen tai noiduttu (jae 2), vaan jalo ja siveä (jae 4). Aisha ja muut sanovat, että tämä viittaa siihen, että Muhammedin henkilö on täysin Koraanin mukainen ja hän on sen eetoksen ruumiillistuma. Ne jotka väittävät Muhammedia mielenvikaiseksi, ovat itse hulluja (jae 6). Muhammedin ei pidä kuunnella heitä (jakeet 8, 10). Muhammedin nimeltä mainitsematon panettelija on röyhkeä ja ahne pahan puhuja (jakeet 11, 13), joka hylkää tunnusmerkit (Koraanin säkeet) "muinaisjuttuina" (jae 15) - mutta pian Allah polttaa hänen nenänsä (jae 16)! Islamin perimätiedon mukaan kyseessä on mies nimeltä al-Walid ibn al-Mughira, joka oli Quraish-heimon pakanoita ja Muhammedin vastustaja. Ibn Abbas sanoo hänestä: "Emme tunne ketään, josta Jumala olisi puhunut niin halventavasti kuin hänestä, kiroten hänet ikuisella häpeällä." Miten kirous kävi toteen? Tafsir al-Jalalayn kertoo meille, että "hänen nenänsä leikattiin miekalla irti Badrissa."

Seuraavaksi Allah kertoo vertauksen. Jumala siunasi "puutarhan omistajia", mutta he olivat kiittämättömiä ja jättivät huomiotta sen miehen varoitukset, joka kutsui heitä ylistämään Allahia (jae 28); niinpä he menettävät puutarhansa ja vasta sitten ymmärtävät, että heidän tulee katua ja palata Allahin luo (jakeet 17-33). Tarinan opetus on, että ellet kuuntele Muhammedia, joudut perikatoon sekä tässä elämässä että tuonpuoleisessa (jae 33). Sitten Allah esittää uskottomille pilkkaavia kysymyksiä (jakeet 34-41, 46-47) - onko heillä muka kirja, jossa on kaikki mitä he pitävät parhaana (jakeet 36-38)? Voivatko he tehdä liittolaisia, joita he palvovat Allahin rinnalla (jae 41)? Tuomiopäivä tulee varmasti (jakeet 42-45), niinpä Muhammedin täytyy odottaa kärsivällisesti eikä olla kuten valittava Joona - "kalan nielemä mies" (jae 48), vaikka uskottomat lävistäisivät heidät katseellaan (jae 51). Tafsir al-Jalalaynin mukaan he "katsovat sinua vakavasti melkein kaataen sinut maahan ja saaden sinut horjahtamaan, kun he kuulevat Muistutuksen, Koraanin, ja he sanovat kateellisina: 'Hän on todellakin mielipuoli!' sen Koraanin sanan tähden."

Varhaiseen mekkalaiseen suuraan 69 liittyy tarina Umarista, josta tuli uskovien toinen johtaja Abu Bakrin jälkeen Muhammedin kuoltua. Umar kertoo:

"Ennen kääntymistäni islamiin lähdin eräänä päivänä talostani aikoakseni kiusata Pyhää Profeetta, mutta hän astui Masjid al-Haramiin [Kaaba, pyhäkkö Mekassa] ennen minua. Kun saavuin paikalle, kuulin hänen lausuvan rukouksessaan suuraa Al-Haaqqah [suura 69]. Seisoin hänen takanaan kuuntelemassa. Hänen lausuessaan Koraania ihmettelin sen viehkeyttä ja kauneutta. Silloin mieleeni pälkähti, että hänen täytyy olla runoilija kuten quraishit [Muhammedin heimo] väittivät. Juuri silloin hän lausui nämä sanat: "Totisesti, se on kunnioitettavan sananjulistajan sana eikä mitään runoilijan puhetta." Silloin ajattelin: ellei hän ole runoilija, niin sitten ennustaja. Juuri silloin hän lausui "ei se liioin ole mitään ennustelijan puhetta - vähän te käsitätte - se on ilmoitus Jumalalta, maailman Herralta." Tämän kuultuani islam tuli sydämeeni."

Suura alkaa Allahin vakuutuksella "varmasta tuhosta", viimeisestä tuomiosta (jakeet 1-3); sitten hän luettelee joitakin tottelemattomia kansoja, joita hän rankaisi, kun he hylkäsivät hänen lähettiläänsä (jae 10): Tamuud ja Aad (4-8), Faraon kansa (jae 9) ja Nooan kansa (11-12). Seuraavaksi kuvaillaan Tuomiopäivää (13-18) ja oikeamielisten (19-24) sekä tuomittujen (25-37) kohtaloita. Suura päättyy (38-52) vakuutukseen, että tämä on tosi ilmoitus Allahilta eikä runoilijan säkeitä (41) tai ennustajan puheita (42). Sananjulistaja ei ole sitä myöskään keksinyt sitä omasta päästään - sillä jos hän olisi niin tehnyt, olisi Allah katkaissut hänen aorttansa (jakeet 44-46).

Varhainen mekkalainen suura 70 jatkaa samalla tavalla. Se alkaa Allahin vakuutuksella, ettei kukaan voi estää rangaistusta, jonka hän ("nousevain portaitten Herra") on varannut uskottomille (jakeet 1-4). Niinpä Muhammedin tulee olla kärsivällinen, sillä totisesti Päivä tulee (jakeet 5-7). Jakeissa 8-18 Allah kuvailee tätä kauheaa Päivää. Uskottomia verrataan oikeamielisiin: uskottomat ovat ahdistuneita valittajia (19-21), uskovaiset sen sijaan uskollisia rukouksessaan (jae 23), he auttavat köyhiä (25), uskovat tuomion päivään (jae 26), hillitsevät halujaan, paitsi vaimojensa ja orjattariensa suhteen (29-30), noudattavat sopimuksia (32) ja ahkeroivat hartauden harjoituksissa (34). Epäuskoiset eivät edes kaipaa autuuden puutarhaa (jae 38), mutta he joutuvat siitä huolimatta kohtaamaan Päivän (42-44).

Mekkalaisessa suurassa 71 Nooa puhuu kansalleen ja rukoilee Allahia. Näemme jälleen vahvan yhteyden Muhammedin ilmoitukseen ja saamme epäsuorasti oppitunnin siitä, että se joka hylkää Muhammedin sanoman, saa kokea kaikkien niiden kohtalon, jotka hylkäsivät Nooan ilmoituksen. Muhammedin tavoin Nooa on "varoittaja" (jae 2), mutta hänen kuulijansa ovat itsepäisiä ja kieltäytyvät kuuntelemasta (jae 7). Kuten Muhammed, Nooakin kertoo uskottomille, että Allah siunaa heitä maallisella hyvällä (jakeet 11-12), mutta eivät he silti kuuntele. Kuten Muhammed, Nooakin kertoo uskottomille Allahin luomistyöstä (13-20). Samalla tavalla kuin he vehkeilivät Muhammedia vastaan, vehkeilivät he myös Nooaa vastaan (jae 22). Ja niin uskottomat hukkuvat vedenpaisumuksessa (jae 25) ja Nooa rukoilee, ettei heistä jää yksikään henkiin (jae 26), sillä he vain johtaisivat uskovaisia harhaan (jae 27). Nooa rukoilee vielä Allahia siunaamaan uskovaisia ja rankaisemaan uskottomia (jae 28).


Blogging the Qur’an: Suras 67, “Sovereignty,” 68, “The Pen,” 69, “The Reality,” 70, “The Ways of Ascent,” and 71, “Noah”

Valtakunnan suura
Kynän suura
Varman tuhon suura
Nousevien portaiden suura
Nooan suura

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

63. Tekopyhät, 64. Harhoista havahtuminen, 65. Avioero, 66. Kielto

Suura 63 alkaa tavalliseen tapaan Allahin tuomitessa teeskentelijät, jotka vastustivat Muhammedia Medinassa (jakeet 1-6). Maududin mukaan se ilmoitettiin Muhammadille vastauksena erään teeskentelijöiden johtajan, Abdullah bin Ubayyn tekemisten takia. Kun juutalainen Qainuqa-heimo antautui muslimeille, jotkut qainuqalaiset, jotka olivat muslimien liittolaisia, tulivat vaatimaan oikeutta Muhammedilta. Tabarin mukaan Muhammed halusi surmata kaikki heimon miehet. Abdullah bin Ubayy esitti kuitenkin vaatimuksen Muhammedille: "Oi Muhammed, kohtele lempeästi liikekumppaneitani." Muhammed ei kuunnellut häntä, jolloin Abdullah toisti vaatimuksen, jolloin islamin profeetta käänsi kasvonsa pois. Silloin Abdullah bin Ubayy tarttui kiinni Muhammedin kauluksesta, jolloin Ibn Ishaqin mukaan "apostoli suuttui niin, että hänen kasvonsa aivan mustuivat". Muhammad sanoi Abdullahille: "Päästä irti, kirottu!"

Mutta Abdullah vastasi: "En, kautta Jumalan, en päästä ennen kuin kohtelet liikekumppaneitani lempeästi. Neljäsataa miestä ilman haarniskaa ja kolmesataa haarniskassa suojeli minua kaikilta vihollisiltani; ja sinä aiot tappaa heidät yhtenä aamuna? Jumalan nimeen, minä olen mies joka pelkää olosuhteiden vielä muuttuvan." Silloin Muhammed suostui hänen pyyntöönsä ja myöntyi säästämään Qainuqan kunhan nämä antaisivat omaisuutensa Muhammedille sotasaaliina ja lähtisivät Medinasta, jonka he sitten tekivätkin.

Muhammed oli kuitenkin tyytymätön siihen, että Abdullah oli ollut liittoutunut juutalaisheimon kanssa. Nyt Muhammed sai merkityksellisen ilmestyksen muslimien ja toisuskoisten suhteista: "Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin" (Koraani 5:51). Sitten Allah nuhtelee ankarasti niitä, jotka Abdullah bin Ubayyn tavoin pelkäsivät liikeasioidensa kärsivän Qainuqan onnettomuuden vuoksi (5:52). Suurassa 63 Allah kritisoi heitä siitä, että he kehottavat olemaan antamatta rahaa islamin asialle (jakeet 7, 9-10).

Mekkalainen suura 64 kertaa jälleen teemoja, joita olemme niin usein kuulleet: Allah on kaikkivaltias (jae 1); hän tuntee sydämien salaisuudet (jakeet 2, 4); ne, jotka hylkäävät Allahin lähettiläät, saavat ankaran rangaistuksen (jakeet 5-6); he eivät usko, että heidät herätetään kuolleista ja tuomitaan (jae 7), mutta kyllä heidät herätetään, ja oikeamieliset pääsevät Paratiisiin (jae 9), kun taas tuomitut joutuvat helvettiin (jae 10). Koettelemukset eivät tapahdu ilman Allahin suostumusta (jae 11) - on siis parempi totella Allahia ja Muhammedia, mutta Muhammed ei ole vastuussa heistä, jotka hylkäävät hänen ilmoituksensa (jae 12). Jakeen 14 varoitus siitä, että vihollinen voi löytyä omien vaimojen tai lasten keskuudesta, on seurausta sattumuksesta, josta Ibn Abbas kertoo: "Oli kaksi miestä, jotka kääntyivät islamiin Mekassa ja halusivat muuttaa [Medinaan] Allahin lähettilään mukana. Heidän vaimonsa ja lapsensa eivät kuitenkaan sallineet heidän tehdä niin. Kun he myöhemmin liittyivät Allahin lähettilääseen, he huomasivat, että lähettilään seurassa olevat olivat saavuttaneet ymmärryksen uskonnossa ja niin he aikoivat rangaista vaimojaan ja lapsiaan" - silloin Allah kehotti heitä antamaan heille anteeksi (jae 14).

Suura päättyy kehotukseen lahjoittaa rahaa islamin asialle (jakeet 16-17).

Medinalainen suura 65 asettaa avioerosäännöksiä. Jos mies haluaa erota vaimostaan, hänen tulee odottaa kahden kuukautiskierron verran varmistaakseen, ettei tämä ole raskaana (jae 1) - tai kolme kuukautta, jos vaimon kuukautiset ovat jo loppuneet (jae 4). Puhe vaimon pitämisestä luonansa (jae 2) viittaa siihen, että islamilaisessa laissa mies voi erottuaan ottaa vaimonsa takaisin kaksi kertaa, mutta kolmannen eron jälkeen vaimoa ei enää voi noin vain ottaa takaisin. Muhammed määräsi, että siinä tapauksessa erotetun vaimon on ensin pantava avioliitto täytäntöön toisen miehen kanssa, ja vain jos tämä toinen mies eroaa hänestä, voi ensimmäinen aviomies ottaa vaimonsa halutessaan takaisin:

Rifa'a Al-Qurazin vaimo tuli Profeetan luo ja sanoi: "Olin Rifa'an vaimo, mutta hän erosi minusta ja se oli viimeinen peruuttamaton ero. Sitten menin naimisiin Abdur Rahman bin Az-Zubairin kanssa, mutta hän on impotentti." Profeetta kysyi häneltä: "Haluatko mennä Rifa'an kanssa uudestaan naimisiin? Et voi tehdä sitä, ennen kuin olet ollut yhdynnässä nykyisen aviomiehesi kanssa."

Suura jatkaa vielä varoituksella epäuskoisten kansojen hävityksestä (jae 8) ja uhkauksella viimeisestä Tuomiosta (jae 10).

Ibn Abbas kysyi kerran Umarilta, maineikkaalta Muhammedin toverilta, josta tuli profeetan jälkeen toinen muslimiyhteisön johtaja, medinalaisesta suurasta 66: "Oi uskovien Päällikkö! Ketkä olivat ne kaksi naista Profeetan vaimojen joukossa, joille Allah sanoi: 'Jos te kumpikin käännytte Jumalan puoleen' (jae 66:4)?"

Umar vastasi: "Hämmästelen kysymystäsi, oi Ibn Abbas. He olivat Aisha ja Hafsa." Umarin mukaan Hafsa, yksi Muhammedin vaimoista, oli suututtanut Muhammedin puhumalla hänen selkänsä takana. Sitten kun Umar kuuli, että Muhammed oli eronnut kaikista vaimoistaan, hän ei ollut lainkaan yllättynyt; päinvastoin hän riemuitsi ja huudahti: "Hafsa on surkea luuseri! Arvasin että näin kävisi joku päivä."

Umar meni tapaamaan Muhammedia, joka aluksi kieltäytyy ottamasta häntä vastaan, mutta myöntyy sitten. "Tervehdin häntä ja ennen kuin olin ehtinyt istua sanoin: 'Oletko eronnut kaikista vaimoistasi?' Hän katsoi minua ja vastasi kieltävästi." Umar selitti Abdullahille, että "Profeetta ei vieraillut vaimojensa luona, koska Hafsa oli kertonut Aishalle salaisuuden, ja hän sanoi ettei vierailisi vaimojensa luona kuukauteen, sillä hän oli vihainen heille, sillä Allah oli moittinut häntä (siitä että hän oli luvannut olla tapaamatta Mariaa). Kun kaksikymmentäyhdeksän päivää oli kulunut, Profeetta meni ensimmäiseksi Aishan luokse."

Tarinan tausta on sellainen, että Hafsa oli yllättänyt Muhammedin sängystä jalkavaimonsa Maria Koptilaisen kanssa, vaikka se oli Hafsan päivä. Muhammed lupasi pysyä erosta Mariasta ja käski Hafsan pitää asian salaisuutena, mutta Hafsa kertoi Aishalle. Silloin Allah puuttui asiaan uhkauksella avioerosta, jonka voimme nyt lukea jakeista 1-6, vapauttaen Muhammedin lupauksesta olla tapaamatta Mariaa.

Toinen perimätieto selittää jakeiden koskevan vain hänen vaimojensa mustasukkaisuutta (tai Muhammedin pahanhajuista hengitystä) ja hänen lupaustaan olla juomatta hunajaa. Tässä tapauksessa hunaja oli se, mitä Profeetta oli pitänyt kiellettynä, mutta jonka Allah oli nyt sallinut. Muhammed siis yritti miellyttää puolisoitaan lupaamalla luopua hunajasta, mutta Allah sallii hänen rikkoa lupauksensa ja uhkaa väärin tehneitä vaimoja avioerolla.

Allah päättää suuran 66 vielä uudella varoituksella, että epäuskoiset joutuvat helvettiin (jakeet 7-12). Allah käskee Muhammedia "taistelemaan" (jahidi, جاهد) epäuskoisia ja tekopyhiä vastaan. Ibn Kathir selittää: "Ylhäinen Allah käskee Lähettilästään käymään jihadiin uskottomia ja teeskentelijöitä vastaan, edellisiä vastaan aseilla ja sotajoukoilla ja jälkimmäisiä vastaan panemalla toimeen Allahin rangaistukset rikoksista".


Blogging the Qur’an: Suras 63, “The Hypocrites,” 64, “Haggling,” 65, “Divorce,” and 66, “Prohibition”

Tekopyhien suura
Harhoista Havahtumisen suura
Avioeron suura
Kiellon suura

tiistai 3. tammikuuta 2017

61. Taistelurintama, 62. Hartauskokous

Abdullah bin Salam, eräs Muhammadin seuraaja, kertoo tarinan suurasta 61: "Me kysyimme: 'Kuka meistä menisi Lähettilään luo ja kysyisi mikä on parhain teko Allahin edessä?' Kukaan meistä ei ollut vapaaehtoinen. Lähettiläs lähetti erään miehen luoksemme ja mies kutsui meidät kokoon ja luki ääneen suuran As-Saff kokonaisuudessaan."

Mikä on sitten on "parhain teko Allahin edessä"? Allah "rakastaa totisesti niitä, jotka taistelevat Hänen retkillään taistelurintamassa" (jae 4). Hän ei pidä niistä uskovaisista, jotka sanovat tehneensä jotain, mitä eivät ole tehneet. Ibn Kathir selittää: "Jotkut sanovat, että se ilmoitettiin koskien taistelemisen raskautta, kun joku sanoi taistelleensa ja kestäneensä taistelun vaivoja, vaikka hän ei ollut niin tehnyt. Qatadah ja Ad-Dahhak sanoivat tämän Ayan [jakeen] lähetetyn nuhtelemaan ihmisiä, jotka väittivät tappaneensa, taistelleensa, puukottaneensa ja muuta sellaista taistelun aikana, vaikkeivat he olleet tehneet mitään sellaista.

Allah muistuttaa näitä teeskentelijöitä siitä, että Mooses varoitti kansaansa kiusaamasta häntä, sillä he tiesivät hänen olevan Allahin lähettiläs. Mutta kun he kuitenkin niin tekivät, antoi Allah heidän joutua harhaan (jae 5). Hän myös muistuttaa, että Jeesus sanoi juutalaisille, että hänen sanomansa vahvistaa sen, mikä on sanottu Toorassa, ja että hän on sen lähettilään edeltäjä, joka tulee hänen jälkeensä ja jonka nimi tulee olemaan Ahmad. Mutta ihmiset hylkäävät Jeesuksen todisteet "noituutena" (jae 6) - samoin he hylkäsivät Mooseksen (Koraani 28:36) ja Muhammedin (28:48).

"Ahmad" tarkoittaa "Ylistetyin" ja se on etymologisesti sukua Muhammadille, joka tarkoittaa "Ylistetty". (Koraanin kääntäjä) Pickthall noudattaa tätä yhteyttä kääntämällä sanan "Ahmad" yksinkertaisesti "Ylistetyksi" [Hämeen-Anttilan suomennoksessa käytetään sanaa "Kunnioitettu", suom.huom.]. Muslimit tulkitsevat yleisesti tämän jakeen esittävän, että Jeesus ennusti Muhammedin tulemisen.

Muslimit väittävät, että tämä profetia löytyy väärentämättömistä Jeesuksen sanoista, jotka säilyivät väärennetyssä muodossaan Johanneksen evankeliumissa jakeissa 14:16-17, missä Jeesus sanoo: "Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä."

"Puolustaja" on tässä "παρακλητος", "parakletos" tai "paraklete". Jotkut islamin apologistit ovat väittäneet, että tämä on väännetty sanasta "περικλυτος", "periklytos", joka tarkoittaa "kuuluisaa" tai "maineikasta", toisin sanoen: "Ylistetty". Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia kirjallisia todisteita: yhdessäkään Uuden Testamentin käsikirjoituksessa ei käytetä sanaa "περικλυτος" tässä kohdassa. Ei myöskään ole luultavaa, että nämä kaksi sanaa olisivat sekaantuneet toisiinsa. Tällainen sekoittuminen on teoriassa mahdollista arabian kielessä, jossa ei merkitä vokaaleja ja siksi kahdella eri sanalla voi olla samanlainen kirjoitusmuoto. Mutta kreikan kielessä vokaalit merkitään ja siksi nämä kaksi sanaa eivät kreikan kielessä ole lähelläkään toisiaan.

Seuraavaksi Allah tuomitsee miehen, joka "keksii valheen Jumalaa vastaan juuri silloin, kun häntä kutsutaan islaamiin" (jae 7) - tästä Ibn Kathir sanoo: "kukaan ei ole oikeudettomampi kuin se, joka valehtelee Allahista ja asettaa kilpailijoita ja kumppaneita Hänen rinnalleen, vaikka hänet on kutsuttu Tawhid:iin [jumalan ykseys] ja palvelemaan Häntä vilpittömästi." He vastustavat Allahin johdatusta ja vihaavat hänen uskontoaan (jae 9), mutta Tafsir al-Jalalaynin sanoin: "se on hän, joka on lähettänyt lähettiläänsä tuomaan opastuksen ja totuuden uskonnon, jotta hän antaisi sen säilyä, että hän nostaisi sen kaikkien muiden uskontojen yläpuolelle, kaikkien niiden uskontojen yläpuolelle, jotka vastustavat sitä, vaikka epäuskoiset ovatkin nurjamielisiä."

Ja nurjamielisiä he ovatkin - ainakin jotkut heistä.

Allah päästää uskovaiset Paratiisiin (jae 12) ja antaa heille voiton (jae 13). Jotkut juutalaisista uskoivat Jeesukseen ja toiset eivät - Allah antoi voiton niille, jotka uskoivat (jae 14). Tässä puhutaan tietenkin Jeesuksesta islamin profeettana. Puhuessaan tästä jakeesta Ibn Kathir käsittelee muslimien näkemystä sekä juutalaisuudesta että kristinuskosta. Juutalaiset "hylkäsivät sen mitä Isa [Jeesus] toi heille, hyläten hänen profetiansa ja keksien hirvittäviä valheita hänestä ja hänen äidistään. Tällaisia ovat juutalaiset, kirotkoon Allah heidät Tuomion päivään asti." Kristityt sen sijaan "menivät liian pitkälle Isan kanssa ja lopulta ylensivät hänet ylemmäksi kuin Allahin profeetaksi. He jakautuivat lahkoihin ja eri suuntauksiin, toisten väittäessä Isaa Allahin pojaksi, ja toisten sanoessa hänen olevan yksi kolminaisuudesta, ja siksi he rukoilevat isää, poikaa ja pyhää henkeä! Jotkut heistä sanovat, että Isa oli Allah..."

Medinalainen suura 62 esittää väitteen, että Muhammed oli lukutaidoton (jae 2) [Koraanin suomennoksesta tämä lukutaidottomuus ei tule esille, suom.huom.] Islamin apologistit viittaavat usein tähän väitteeseen todistuksena Koraanin ihmeellisestä luonteesta. Tätä ylevän runollista kirjaa ei heidän mukaansa ole kirjoittanut tavallinen mies - eikä varsinkaan lukutaidoton mies.

Tämä väite ei kuitenkaan saa lainkaan tukea Koraanista. Kuten Daniel Ali on osoittanut, muslimikommentaattorit perustavat väitteensä arabian kielen sanalle "ome", jonka he kääntävät "lukutaidottomaksi". Tämä onkin sanan yksi merkitys. Sanalla on kuitenkin toinenkin merkitys, jolla ei ole mitään tekemistä lukemisen tai kirjoittamisen kanssa. Koraanin tapa käyttää sanaa osoittaa, mikä sen merkitys tässä on. Jakeessa 2 Allah sanoo: "Hän on 'omeyeen' kansan keskuudesta lähettänyt sananjulistajan..." Sana esiintyy Koraanissa useissa kohdissa, mukaan lukien jakeet 2:78, 3:20, 3:75 ja 7:157-158. Lähes kaikki islamin uskonoppineet tulkitsevat näissä jakeissa esiintyvän sanan omeyeen merkitsevän "lukutaidotonta".

Kuitenkin, jos sana omeyeen merkitsee lukutaidottomuutta, tarkoittaa jae 2, että Allah on lähettänyt kaikille lukutaidottomille omansa. Tämän epätodennäköisyyttä korostaa se tosiasia, että klassillisessa arabiassa omaeyeen ei koskaan viittaa lukutaidottomiin tai lukutaidottomuuteen. Sillä viitataan ei-juutalaisiin: jakeessa 2 sanotaan, että Allah on lähettänyt ei-juutalaisen apostolin ei-juutalaisille. Omeyeen on adjektiivimuoto arabian substantiivista ei-juutalainen eivätkä kaikki ei-juutalaiset olleet lukutaidottomia Muhammedin aikoina.

Suuran loppuosa sisältää tavanomaiset Allahin uskottomien tuomitsemiset sekä muistutuksen rientää perjantairukoukseen kun kutsu tulee (jakeet 9-11). Kuudennen jakeen sanoma on pelottava: "Sano: »Juutalaiset, jos vakuutatte olevanne Jumalan suosimia ennen muita ihmisiä, niin toivokaa silloin itsellenne kuolemaa, jos totuus on teille kallis.»" Tästä on tullut leimallinen piirre nykyajan jihadismissa: pian syyskuun 11. iskujen jälkeen afganistanilainen jihadisti julisti: "Amerikkalaiset viettävät yltäkylläistä elämää ja he pelkäävät kuolemaa. Me emme pelkää kuolemaa. Amerikkalaiset rakastavat Pepsi Colaa, mutta me rakastamme kuolemaa." Sellainen rakkaus on tämän jakeen mukaan merkki ystävyydestä Allahin kanssa.


Blogging the Qur’an: Suras 61, “Battle Array,” and 62, “The Congregation”

Taistelurintaman suura
Hartauskokouksen suura

Lupaus pyhästä hengestä, eli väärennetty ennustus Muhammedin tulemisesta Johanneksen evankeliumissa.